Vierailija

Vuoden 1918 tapahtumista 90 vuotta, siitä oli nytissä juttua tänään. Tiedätkö sinä sukusi taustat tapahtumille? Kuolivatko? Millä puolellä?

Sivut

Kommentit (41)

Minun käsittääkseni kukaan isoisovanhemmistani ei ollut sodassa mukana tai sitten isovanhempani eivät halua asiaa tunnustaa.



Äidinäitini sanoo, että hänen isänsä makasi kiven takana vuorollaan sekä valkoisia että punaisia piilossa. Olivat tulleet sotaan hakemaan ja viiden lapsen isää ei hotsittanut lähteä. Piilotteli sitten pitkin metsiä. Äidinisäni taas sanoo, että hänen " äijänsä" , vanha priha oli silloin jo 10 lapsen isä (lapsia tuli kaikkiaan 17!) ja sota ei niinkään Karjalassa vaikuttanut.



Isän toinen ukki taas oli kauhea juoppo, ei kelvannut sotaan ja isänisäni syntyi 1918. Isänäidinisästä en tiedä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Isoisän isä joutui juristina noihin kenttäoikeuksiin tuomitsemaan punaisia kuolemaan, ja koki sen hyvin ikävänä eikä kuulemma mielellään puhunut siitä.

mummu ollut silloin 1-vuotias. En ole koskaan saanut tietää, oliko hän todella punaisten puolella, se on ollut häpeällinen asia josta ei paljon ole puhuttu. Mikä on mun vaikea käsittää, mikä häpeä se nyt on...

Juuri tuona aikana käytettiin ajasta nimitystä punakapina ja kapinatalvi. Ja sitähän se olikin, punaisten kapinaa. Ei välttämättä kerro puolesta mitään. Poliitikot ja historioitsijat keksineet myöhemmin näitä muita nimiä.

lahtarin pennuksi (vaikkei ollut vielä 1918 syntynytkään). Äidin isä oli tuohon aikaan Amerikassa siirtolaisena, mummu oli kyllä Suomessa esikoisensa kanssa.

Ex-mieheni tamperelainen suku koki melkoisen harvennuksen. Punaisia olivat, tietenkin. Isosta veljessarjasta taisi jäädä yksi henkiin, se ex-mieheni pappa.

ei kai niistä ole sen kummemmin ikinä puhuttu. Isänäidinisä ja isänisänäiti eli vielä mun syntymän aikoihin ja kuolivat kun olin jotain 7-9v.

Isoisä joutui Hämeenlinnaan ja isoäiti muuten vain vankilaan. Molemmat selvisivät hengissä, vaikka isöisä oli jo saanut kuolemantuomion.



Äidin vanhemmat olivat valkoisia ja voittajia.

Pääsi pois elossa. Oli sellanen alta kaksikymppinen nuori mies. Mummini syntyi 1932. Mummoni oli 4-vuotias tuohon aikaan, ei muistikuvia. Ukkinikaan ei ollut vielä syntynyt, hänen perheensä ei kai ollut millään puolella tai sitten valkoisten (rikkaita maanomistajia).

Tiedän että mummoni näki jotain kamalaa (nuoren tai lapsen teloituksen), muttei maininnut sitä kuin kerran elämänsä aikana, eikä silloinkaan minun kuulleni. Mummo ei myöskään koskaan puhunut sodista/sota-ajoista.



Muut isovanhempani kuolivat ennen syntymääni, joten en tiedä niitä taustoja oikeastaan lainkaan. Enkä tiedä, haluaisinko tietääkään...

Eli äidin vanhemmat eivät olleet edes syntyneetä silloin. Kuitenkin tiedän että äidin isän isä oli punainen ja koko perhe sai tuntea sen nahoissaa vaikka vaari ja hänen veljensä syntyivät 20-luvulla.



Äidin äidin vanhemmat ei taineet olla tässä taistossa mukana minkään vertaa tai siitä ei ole ollut koskaan mitään puhetta. Tosin asuin paikan perusteella voisi päätellä heidän olleen punaisia jos jotain olivat.



Isän isä on syntynyt 1916 ja hänen isänsä oli punaisia tästä johtuen hänet on adoptoitu tätinsä perheeseen, mutta loput jutut on ollut ihan hys hys juttuja joten paljoakaan en näistä tiedä valitettavasti.

heidän isänsä ja setänsä olivat vankileireillä. Mummun puolelta taisivat kuolla siellä, vaarin isä(puoli) tuli kotiin takaisin.

Äitini puolelta minulla ei ole tietoa missä ovat silloin olleet.

ja kaikkien isovanhempien kotona (isovanhempani olivat tuolloin masuvauvoja tai lapsia) pelättiin sotaa ja oltiin paossa takamaiden torpissa. Ja syytä olikin, sillä väkeä kuoli enemmän kuin talvisodassa sillä paikkakunnalla Hämeessä Lahden lähellä.



Sotajoukoissa ei kukaan ollut. Pelko tilanteesta on välittynyt minulle. Pelko on myös se syy, miksi punavankeihin suhtauduttiin niin armottomasti. Pelättiin sodan ja punaterrorin uusiutuvan. Oli parasta eliminoida punaiset johtajat.

Mumman (nyt 95 v) veljet olivat sahalla töissä ja ammattiyhdistyksessä mukana. Heitä haettiin kotoa useampia kertoja. Kuusitoistavuotias veli piilotettiin sontatunkioon, ettei häntä vietäisi. Pistimellä tökkivät sontakasaa, mutta eivät löytäneet. Veivät sitten vanhan isän kiikkustuolista. Teloitettiin Merikarvian kirkon oven viereen. Mulle on tietysti jäänyt mieleen sontakasa ja tyhjä keinutuoli. Ja se itku.



Miehen isoisä lähti täältä (Lapua, yllätys yllätys) riisumaan puna-armeijaa aseista. Ottivat kasakoilta aseet ja pistivät junaan kohti Venäjää. -- Kahakan jälkeen ei aseeseen tarttunut, vaikka ennen oli innokas metsämies.



Telkkarin dokumentteja töllänneenä yllätyin, että lahtarinimitys tuli siitä, että Mannerheim oli antanut käskyn lahdata kaikki punaiset.



Miehen isän kanssa olemme asiasta jutelleet. On siinä naapuririidat yms ristiriidat saaneet karmean lopun, kun on vihamiehen voinut ilmiantaa. Ei kai vieraat muuten lahdattavia/piilopirttejä olisi löytäneet.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat