Saksanpaimenkoiramme murisee lapsille, myös omalle.

Sivut

Kommentit (50)

Koiran täytyy tietenkin saada levätä ja syödä rauhassa, mutta ei tuo kuulosta siltä, että lastenne käytös se ongelma olisi.



Meidänkin koiramme on murahtanut lapsille, kun ovat häirinneet liikaa, ja olemme opettaneet lapsille, että koiraa pitää kunnioittaa. Ja ovat oppineet. Sama varmasti teillä. Mutta teillä todella on ongelmana tuo lauman arvojärjestys.



Meidän koiramme suhtautui epäluuloisesti lapsiin ennen kuin saimme omia. Mietimme, mitä jos se ei totu, ja päätimme, että niin rakas kuin se onkin, se on pakko lopettaa, jos esim. anoppi ja appiukko eivät olisi ottaneet sitä. Mutta koira huomasi pian, että lapset eivät olekaan mitään eriskummallista ja että ne ovat samaa laumaa ja koira on alempana. Koiramme ja lapsemme ovat hyviä kavereita.



Miehesi ei varmaan vain ymmärrä, miten vakavan uhan koira aiheuttaa. Hän on varma, että se ei pure, mutta kyllä se tuon käytöksen perusteella voi purra.





Pyydä kertomaan miehellesi niin, että ymmärtää!? Minullekin tuli mieleen, että hätätilanteessa (jos koira jää) koira voisi jotenkin " kadota" .. Mutta hankala homma sekin.

Tai pitääkö sinun lähteä lasten kanssa - näin radikaali heitto sen takia, että kuinka miehesi lauma, tuletteko sinä ja lapset vasta koiran jälkeen! Anteeksi, tarkoitus ei ole loukata, mutta melkein mahaa vääntää ajatella tilannettasi - pelko lasten puolesta ja mies ei ymmärrä.

Tiedät varmaan millainen puruvoima saksanpaimenkoiralla on, jos tosissaan käy kiinni?



Ota heti yhteyttä hyvään koirankouluttajaan, äläkä ainakaan anna koiran olla vapaasti vieraiden lasten kanssa. Omatkin lapsenne toki voivat olla vaarassa, joten olisiko mahdollista sijoittaa koira aluksi tilapäisesti jonnekin lapsivapaaseen paikkaan?



Vaikuttaa vähän siltä, että teillä ei ole lauman hierarkia ihan niin kuin pitäisi (eli koira kokee lapset hänelle alamaiseksi).

Tiedän vähemmänkin dominoivia koiria (rodultaan), jotka helposti alkavat " pomottaa" lapsia, jos ei asiaan kiinnitetä erityishuomiota. Alkaa juuri murinalla ja ns. vaarattomilla hyökkäyksillä mutta pahimmillaan tulee rumaa jälkeä. Ja, tietenkin myös lapsille pitää opettaa miten koiraa kohdellaan (esim. nukkuvaa koiraa ei häiritä), mutta tämä ei kai ole varsinainen ongelman ydin ap:n perheessä.



7

miettisin, miksi olet alun perin ollut asenteella ' minä en koiraa kasvata, se on miehen' jos se yhteisessä taloudessanne majailee.

Jos omistaa koiran, siitä pitäisi ymmärtää jotain. Koiran käytökseen voi olla hyvinkin yksinkertainen syy, joka selviää kunnon kouluttajan/asiantuntijan kanssa. Mielestäni olet täällä jo hyviä neuvoja asian suhteen saanut. Ellet halua niistä ottaa vihjettä, ja haet vain pönkitystä koira piikille-visioosi, älä kysele.



Vastuullinen koiranomistaja tarttuu epäkohtiin heti, kun niitä ilmenee. Jos omat kyvyt eivät riitä, haetaan apua viisaammilta. Eläimen lopetus ei liene se järkevin vaihtoehto ennenkuin syitä aletaan selvittämään.

Tuo murina johtuu siitä, että vaikka koira on koulutettu, sen pitäisi tuntea olevansa lauman arvojärjestyksessä myös sinun ja lapsien alapiolella. Jos miehesi on kouluttanut koiran ns. väärin esim alistamalla ja kurittamalla koira tottelee pelosta ei kunnioituksesta. Ja tod. näk. odottaa sopivaa hetkeä nousta lauman johtoon... Se tuntee jo olevansa sinun ja lastesi yläpuolella koska sinä et puutu koiran koulutukseen. Kannattaa oikeesti lukea se kirja...

kun poika oli 8kk ja koira käyttäytyi juuri tuolla tavalla lasta kohtaan. Se oli hirveä päätös, koirani oli ollut minulla jo 11 vuotta. MUTTA koirat voivat tehdä hirveätä jälkeä lapsille. Ja suru koirasta katoaa kyllä, mutta lapsen arvet tai suru lapsen kuolemasta ei koskaan.



Nyt -- 3v myöhemmin -- tiedän 100% tehneeni oikean valinnan.

Kunnioituskysymys todellakin.

Meillä oli löytökoirana otettu sekarotuinen uros. Tuli perheeseen noin vuosi ennen esikoisen syntyä. Oli luultavasti noin vuoden ikäinen meille tullessaan, tosi symppis ja kiva koira. Mutta alusta asti luuli olevansa minun yläpuolella, vaikka komensinkin sitä ja olen kasvanut koirien keskellä. Koira saattoi hypätä paikalleni sänkyyn miehen viereen yöllä vessassa käydessäni, murista kun yritin siirtää lattialle, kerran nappasi kädestä kiinni tuossa tilanteessa :( Ei kovaa, mutta kuitenkin. Alistin lattialle ja komensin tiukasti.



Eipä tuolla mennyt päähän minkäänlainen koulutus. Vauvan kanssa oli nätisti, meni viereen nukkumaan yms, mutta ei vahtinut, eli ei ollut ongelmaa siinä. Toinen lapsi kun syntyi ja oppi liikkumaan, alkoi koira murista konttaavalle vauvalle. Koskaan ei lapset menneet nukkuvaa koiraa häiritsemään eikä sitä kiusanneet.



Koira myös pelkäsi autoja, busseja ja jos joskus joku perheessä korotti ääntään tai esim. mökillä joku vähän remakammin nauroi, alkoi koira täristä peloissaan.



Kuopus oli sitten alle vuoden kun päätettiin viedä koira piikille.

Surullista, ja sitä sitten itkettiinkin että tehtiinkö oikea päätös.

Asuttiin kaupungissa, ei saanut tarpeeksi liikuntaa kun ei tavallisilla kaduilla voinut kulkea mukana. Plus tuo että ei kunnioittanut minua, eikä varmaan lapsiakaan olisi kunnioittanut.



Uskon että koira oli kokenut kovia entisessä elämässään, siitä kertoi tuo kovien äänien pelko ja luottamuksen pula ihmiseen.



Ottakaa yhteyttä asiantuntevaan koirankouluttajaan. Teidänkin koira on suuttuessaan todella voimakas, voi halutessan aikuisenkin raadella.

Ikävä juttu, mutta miehesi on nyt suostuttava koulutukseen tai sitten koirasta on päästävä eroon.

tavalla käyttäytynyt sukulaisen koira kävi kiinni anoppiini ja lähti saman tien piikille. Ensin aloitti just tuolla murinalla ja uhkaavalla käyttäytymisellä ja kävi sitten lopulta yksi päivä kiinni.

On olemassa myös koiria mihin luotan ihan täysillä. Riippuu niin tapauksesta, vaikka omastamme luovuimme, esim. äidilläni on Amstaffi-narttu, joka on maailman lempein ja kiltein olento. Luotan siihen täysin. Mutta ollutkin äitini kasvastettavana alusta asti, saanut rakkautta ja kuitenkin pidetty huoli että koira tietää paikkansa.



Ei kannata todellakaan luokitella kaikkia koiria lapsille haitalliseksi. Meillä ollut perheessä pienestä pitäen koiria, 2-3 kerrallaan. Ikinä ei ollut mitään ongelmia minun tai pikkuveljeni kanssa. Rotu tosin ihan seurakoirarotu ja pienehkö sellainen.



26 joka lopetti oman sekiksensä.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat