Vierailija

Lapsi tehtiin. Alettin rakentamaan taloa. Yhdessä 8v. isäntä ei halua perhe elämää. Ei enempää lapsia. Ei kiinnosta talon valmistuminen. Kaverit, harrastukset, oma elämä menee muun edelle. Liikaa touhua. Olemme vain tiellä tytön kanssa. Ja kaikesta tästä epäsuorasti saan syyt niskoilleni. Mistä sitä enää tietää mikä on oikea ratkaisu ja mikä ei? Harmittaa helvetisti taas...

Kommentit (9)

Ja kannattaa myös miettiä mitä merkitsee puolison / perheen arvostaminen, huomioiminen ja kunnioittaminen sekä sitä miten nämä näkyy teidän arjessa. Molemmin puolin on syytä katsoa välillä peiliin, puhua ja kuunnella miltä tuntuu ja miksi.

Jotenkin sitä on vaan ihan luuseri fiilis kun ns. luovuttaa ja muuttaisi erilleen. Ja mahd taas palaisi. Miettii että mitä muut ajattelee... joo tiä lapsellista. Ja etenkin miten vaikuttaa lapseen. Meillä ei kauheasti edes riidellä koska olemme eriaikaan kotona/samassa paikassa. Voi kun olisi joku ennustus pallo mistä katsoa miltä tuleva näyttäisi, yhdessä tai erikseen. Onko tää vaan joku vaihe mikä itsestään korjaantuisi vai olisinko edelleen 7-kymppisenä katkera ns. hukkaan menneestä elämästä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

että asuisitte ihan reilusti erillänne muutaman kuukauden. Tai sitten mies tulee viikossa takaisin, kun ikävöi normaalia perhe-elämää. Ja sitten unohdatte koko episodin - jos siis pystyt, ilman että mietit lopun ikääsi, mitä ko. aikana tapahtui...



Itse voisin kuvitella tekeväni näin vastaavassa tilanteessa. Toiselle vaan joku asunto lähettyviltä, jos teillä varaa maksaa vuokra, tai sitten toinen muuttaa jo sinne taloon, kuinka kesken se on?

Ja lapsi tietenkin vuoron perään molemmilla, jotta sinäkin saat vapautta.



Jos joku kauhistelee, miten tämmöinen vaikuttaisi lapseen... niin minusta parempi vaihtoehti kuin jatkuva riita tai lopullinen ero.

Ihminen vain muuttuu kokoajan. Ei elämä ole mikään valmis suora viiva, vaan koko ajan tulee eri asioita eteen ja kokoajan ihminen muuttuu joten ajatukset kumppanin kanssa menee helposti ristiin.

Mikään ei myöskään ole lopullista. Ei avioliittoon meno tarkoita että toinen pysyy siinä vierellä koska sovittu on. Se on vain yritys pysyä vieressä ja aina se ei onnistu.

Et ole epäonnistunut vaihka se ero tulisi. Se oli yritys joka ei sujunut niin kuin piti mutta josta sinä ainakin opit jotain.

Minusta myös olisi hyvä tuo asumusero. Mies näkisi että ei ne kaverit nyt niin hienoja ole ja sinä näkisit että pärjäät lapsen kanssa. Asiat selkiytyisivät ja olosi paranisi ajanoloon.

Miten sitä olikin voinut arvioida toisen niin huonosti, kun kuitenkin oli 6v yhteistä elämää takana. Kun toivottu lapsi syntyi, niin miestä kiinnostikin kaikki muu enemmän kuin perheensä kanssa olo.



Sitten paljastuikin että mies oli hankkinut itselleen tyttöystävän joka ei tiennyt ensin meistä mitään. Erohan siitä tuli, eikä ex ole vieläkään aikuistunut. Ottavat tyttöystävänsä kanssa lapsen välillä yökylään..



Sitä piti vain sanomani että nää on ilmeisesti aika yleisiä juttuja että miehille se halutunkin lapsen saanti voi ottaa yllättävän koville. Erot ja pettämiset tapahtuu yleensä just vauva-aikana.



Tsemppiä sulle ja mukavaa kevään odotusta.

Kaikki huipentui lapsen syntymän aikoihin, kun elämässäni tapahtui paljon menetyksiä ja otin " kasvuspurtin" , mies ei. Nyt ollaan siinä pisteessä että minä ärsyynnyn koko ajan miehen tyhmyydestä ihan perusjutuissakin, mies taas mököttää kun käyttäydyn tyhmästi. Noidankehä! Tänäkin aamuna yksi väärä ilme laukaisi ison riidan ja mies on nyt ollut reilun tunnin lähikaupassa...huoh.

Tälläinen " tyttöystävä" on jo ollut kuvioissa hetken. Kertoi isäntä itse vannoi ettei ollut jysäyttänyt, suukotellut oli. " sovimme" asian, anteeksi en vieläkään tosin ole antanut. Ja ikää ei ole vasta kun 25v.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat