Vierailija

Kommentit (6)

Kaksivuotiaana hän puhui tosi selvästi ja sanavarasto oli laaja. Hän ei kestänyt kovia ääniä ja pelkäsi helposti viattomankin oloisia tv-mainoksia, mistä syystä tv:tä katsottiinkin harvoin ja hyvin valikoiden. Hän rakenteli mielellään legoilla ja järjesteli autoja, leikki ihan tavallisa tuon ikäisten leikkejä, pelkäsi äänekkäitä lapsia ja kävi helposti äänekkäiden lasten kimppuun (puolustusreaktio) lyöden, raapien tai purren. Hän keskusteli aikuisten kanssa pikkuvanhan oloisesti ja filosofoi ja mietti kaikenlaista. Vaikutti enimmäkseen normaalilta lapselta, söi erittäin valikoivasti ja nirsoili, ruokaa sai tosiaan tuputtaa, ei pitänyt kuumasta eikä kylmästä vedestä. Kylpyvedenkin piti olla haaleaa, tykkäsi kovasti olla sylissä ja helliteltävänä muutenkin, tykkäsi katsella kirjoja ja kuunnella satuja, oppi hyvin nopeasti muumien vuorosanat ulkoa (kahdella katselukerralla). Hän oli kaikin puolin vallan suloinen ja rakastettava pieni poika



Tämä rakastettava ja suloinen pieni poika kasvoi rakastettavaksi ja suloiseksi ekaluokkalaiseksi. Matkan varrella on osoittautunut, että hän on poikkeuksellisen lahjakas joissakin asioissa, mutta sosiaaliset taidot ovat puutteelliset. Kovasti on menty myös niissä taidoissa eteenpäin. Oppii hyvin koulussa ja eka välitodistus oli kouluaineiden osalta parhaasta päästä. Lapsi ujostelee vieraita ihmisiä edelleen, mutta pitää kovasti muiden lasten seurasta, vaikka ei aina osaakaan leikkiä heidän kanssaan. Hän jumittuu herkästi johonkin mielenkiintoiseen asiaan.



Yhden assin ja kahden normilapsen äiti

Eli ei kannate vetää hätäisiä johtopäätöksiä.



Meillä oli kanssa tuollainen kaksivuotias, ja siinä jo ehti ajattelemaan kaikenlaista. Poika ei ollut sinnepäinkään kuin muut samanikäiset reippaat lapset, vaan nyhjäsi ihmisten ilmoilla vain äidin sylissä ja vaikutti hyvin rajoittuneelta.



Ja nyt kolmevuotiaana on aivan eri ihminen. On toki vieläkin ujo, mutta vastaa silti jo vieraidenkin ihmisten kysymyksiin nyökkäämällä, vaikka ei vielä suutaan uskallakaan avata. Ja kotona on aivan oma itsensä, vaikka vieraita tulisi. Kotona ei enää ujostele lainkaan.



Kun tuo kommunikointi ja sosiaalisuus on lisääntynyt huimasti, niin enää ei niihin muihinkaan piirteisiin tule kiinnitettyä niin huomiota. Itse asiassa ruuasta nirsoilukin on jo paljon vähäisempää. Poika maistelee jo vieraitakin ruokia, ja tottuu uusiin ruokiin muutamassa kerrassa. Nykyään syö jo kaikenlaista, mitä kaksivuotiaana heitti vain seinälle, jos joku uskalsi inhokkeja silloin lautaselle laittaa!



Eli usein se siitä helpottaa aivan itsekseen. Minullekin on viisaammat sanoneet, että as-piirteet ovat kaksivuotiaalla aivan tavallisia ja normaaleja. Mutta normaalilla lapsella ne vähitellen helpottavat. Sitten kun on kyse todellisesta as-tapauksesta, niin ne piirteet vain pahenevat ajan myötä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

on erittäin usein As-tyyppisiä oireita ilman, että heillä on Aspergeria. He voivat olla herkkiä rutiinimuutoksille, puhuvat pikkuvanhasti (erit. kotihoito ja ainoa lapsi), leikkivät kaavamaisesti, eivät osaa olla vuorovaikutuksessa muiden lasten kanssa, ovat aistiyliherkkiä jne.



Tämän takia As-diagnoosia ei koskaan anneta noin pienelle. Omani oli alle 2-vuotiaana kuin oppikirjaesimerkki As-lapsesta, mutta pari vuotta myöhemmin tilanne oli aivan toinen.



Joten ei kannata murehtia vaan keskittyä elämiseen.

alle 2-vuotiaana, oikeastaan hyvin paljon vielä alle 3-vuotiaanakin. Ainoastaan siinä erosi, ettei käynyt muiden päälle joskin löi kyllä herkästi jos joku uskalsi sotkea hänen järjestelyleikkinsä.



Päivähoidon aloituksen jälkeen kuitenkin selvisi nopeasti, että sosiaalisissa taidoissa ei ollutkaan vikaa vaan pikemminkin päinvastoin, lapsi ei vain ollut vielä oppinut olemaan ja leikkimään muiden kanssa.



Nykyään hänellä on joitain piirteitä vielä edelleen vahvasti esillä kuten nirsoilu, ääniherkkyys ja kielellinen lahjakkuus, mutta on tullut hyvin selväksi, ettei aspergeriä ole.



Tällä vain tarkoitan sitä samaa kuin aiemminkin sanoin, että pikkulapsen kohdalla on hyvin vaikea sanoa, mikä on osa hänen persoonallisuuttaan/ kehitystään ja mikä mahdollista poikkeavuutta. Poikkevilta tuntuvia asioita kannattaa toki seurailla, mutta antaa ajan kulua rauhassa. Meitä on niin joka lähtöön ja persoonallisuus näkyy vahvasti jo pienenä.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat