Vierailija

synnytyskipuja, huutoa, kuluja, unettomia öitä??? hoitelen tuttavien lapsia ja se todellakin riittää. Helpotuksesta huokasen kun oven suljen

Sivut

Kommentit (35)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ei se kaikille sovi.



Minulle se on ominta mitä olla voi, vaikken olekaan mikään kotihengetär, vaan sellainen uraäiti, jota tällä palstalla aina haukutaan.



Lapseni on minulle elämäni tarkoitus, äitiys tekee elämästäni elämisen arvoisen tavalla, jota en aikaisemmin voinut kuvitellakaan.



Mutta ei sen tarvitse tarkoittaa että jokainen nuori nainen maan päällä tarvitsisi lapsen elämänsä tarkoitukseksi..



Ne kasvaa isoiksi ja muuttavat pois kotoa ja sen jälkeen niistä on lähinnä vain iloa ja seuraa.

Se pikkulapsivaihe joka on rasittavin (ja myös tavallaan ihanin) kestää kuitekin vain rajoitetun ajan.

Ja pallo jalassa? Joillakin meistä on myös mies joka hoitaa niitä lapsia jos haluaa lähteä " tuulettumaan" .

eri tavalla kuin hoitolapsia. Se on eri juttu kokonaan. Onhan se välillä raskasta, mutta elämässä se on vähän niin, että jos jotain haluaa, täytyy jostain olla valmis luopumaan? Lapset ovat ihania

Ryhmäni on vielä sanoisinko normaalia haastavampi haastavine lapsineen, silti lapseni ovat parasta elämässäni.

Suorastaan kiiruhdan hakemaan omaani tarhasta työpäivän jälkeen ja mietin mitä kivaa voisimme yhdessä tehdä:)

Tutkintoja tutkintojen perään, aina vain lisää koulutusta, kova kilpailu, määräaikaisia työsuhteita tai jämähtäminen tylsään virkaan vuosikymmeniksi, selkään puukottavia työkavereita, unettomia öitä yksin pimeässä peläten ettei huomenna enää kelpaa...

pidä muiden lapsista, ainakaan kaikista.

Joistakin joskus, hetken verran... Kamalaa, eikö?

Omaani rakastan kuitenkin niin paljon että voisin tehdä ihan mitä vaan puolustaakseni häntä ja taatakseni hänelle hyvän tulevaisuuden. Emmekös me kaikki äidit?

Ja näistä " lepäämään " menevistä äideistä: Ei ole aina lasten vika, että äiti ylirasittuu tai masentuu. Psyykkisistä sairauksista puhumattakaan.

Mutta tietysti on tosiasia, että kaikista vaan ei ole vanhemmiksi.

Eikä kaikista tarvi vanhempia tullakaan.

Mutta miksi emme voi sallia toisille erilaisia näkökantoja?

Onko niin että jos ei ole samaa mieltä niin täytyy heti olla " väärässä" ?

Miksi on niin vaikeaa ymmärtää erilaisia näkemyksiä ?



Se on kuule pientä sen rinnalla, kun saa loppuelämänsä rakastaa omaa lastaan kiukkuineen päivineen. Suurin osa ajasta on kuitenkin ihanaa.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat