Vierailija

Mikä heissä oikein pelottaa? Tuntuu vain välillä täällä keskusteluja lukiessani, että helluntailaiset ovat jotenkin ihmisistä kaikkein pelottavimpia, kamalimpia, pahimpia jne. Ihan mielenkiinnosta kyselen, tuli (taas) mieleen tuosta " isä vastustaa kirkosta erottamista" -ketjusta. Ne muutamat helluntailaiset, joita tunnen vaikuttavat ainakin ihan normaaleilta, eivätkä ole olleet mitenkään uskoaan tuputtamassa.

Kommentit (11)

Siis lapset olivat perheessä hoidossa. Olivat tosi ihania, ihan tavallisia ihmisiä. Eivät tuputtaneet uskontoaan ja lapset viihtyivät loistavasti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

.. kun kukaan ei nyt sitten tule kertomaan, että mikä niissä helluntailaisissa oikein mättää. Ja toisessa ketjussa ollaan ihan kauhuissaan, kun äiti aikoo liittyä helluntaiseurakuntaan ja haluaisi liittää lapsensakin...

kuppikuntalaisuus, joissakin suvaitsemattomuus. ollaan niin tyytyväisiä siihen omaan kivaan olemiseen, että ei sillä ulkopuolisella maailmalla niin väliä. ja on se kumma kun jumala antaa anteeksi, mutta ihmiset ei...



ja sitten, mua itseäni ei innosta sellanen " amerikkalaishenkinen" fiiliksennostatus, mitä varsinkin nuoremmille suunnatuissa tilaisuuksissa on. lauluissa ei oo mitään sanomaa. yeah, whoooooooooooooooooooo. taputetaan vielä. jeeeeee. saarnaajat kertoo samoja tarinoita itsestään kerta toisensa jälkeen.



nää on vaan mun omia kokemuksia, ei tietenkään näitä voi yleistää joka seurakuntaan ja helluntailaiseen. senkin olen huomannut, että eri seurakunnissa ilmapiirissa voi olla todella suuria eroja. naurettavia seurakunnan sisäisiä riitoja.



t: 22-vuotias uskovainen, virallisesti helluntailainen mutta käytännössä ei.

Nuorempana heidän taholtaan painostusta, paheksuntaa sekä ylimielisyyttä. Naapurustossa asuivat ja samanikäisiä muksuja. Kovasti pyytelivät mukaan nuorteniltoihin, leireille ja muihin tapahtumiin, joskus kävinkin, mutta tunsin oloni ulkopuoliseksi ja ikään kuin " eläimeksi eläintarhassa" , muu ryhmä siinä ympärillä pällistelemässä pakanaa. Sain osakseni myös uhkauksia (vai onko ne ennustuksia) kuinka kalpaten käy, kun ei ole heidän kaltaisessa erityisasemassa (uskossa) yläkerran silmissä.

Sitten kun ilmoitin etten halua lähteä heidän juttuihin mukaan, alettiin minua katsella nenän vartta pitkin ja naureskella esim. kertoessani mihin kouluun hakeudun peruskoulun jälkeen... " on sulla kuvitelmat, pitäsköhän meid' nkinlasten...hehheh!"

Aika traumaattista lapselle.



No, nyt vanhempana ymmärrän, että tuo voi riippua myös henkilöistä, ei pelkästään usko(nno)sta. Tosin olen kuullut muitakin juttuja, jotka eivät kohenna hellareiden kuvaa silmissäni; Nainen, joka eroaa väkivaltaisesta miehestään, tekee siinä suuren synnin ja siten suljetaan täysin yhteisön ulkopuolelle ym. Todella rakastavaa ja suvaitsevaista.

Ja muutenkin tuo asenne, että ollaan vähän parempaa sakkia, ei oikein musta sovi uskovaiselle, eikös sanassa sanota " joka itsensä ylentää, se alennetaan" , vai miten se meni?

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat