Seuraa 

Onko kellään samaa (hieman ehkä hassua) ongelmaa:

Meillä on paljon ystäviä ja sukua, joka pitää tiiviisti yhteyttä, mikä on sinänsä hieno asia, jota arvostan ja josta en periaatteessa haluaisi edes valittaa. Tiedän, että kaikki eivät ole näin onnellisessa asemassa.



Ongelmani on kuitenkin se, että kutsuja ja kaikennäköisiä kissanristiäisiä ja sukupäivällisiä alkaa olla meillä liikaakin. Kaipaamme selvästi sellaista aikaa, jolloin vain voisimme olla rauhassa kotona ilman mitään ihmeellisiä suunnitelmia. Siis lapset voisivat leikkiä ja vanhemmat lueskella, voitaisiin ulkoilla jne. Tällainen aika on meille tosi harvinaista herkkua. Meillä vanhemmilla on vielä erilaiset työajat, joten toinen on usein viikonloppuna töissä. Nyt olen alkanut rajoittaa kutsuja ja sanonut kutsujalle ihan suoraan, että meillä on jo sille viikolle niin paljon ohjelmaa, että yksi päivä pitää jättää vain lepäämiseen. Tuntuu, että ihmiset eivät ymmärrä tätä. Jos juuri sille päivälle, jolle kutsu on, ei satu mitään sovittua, he ilman muuta olettavat, että haluamme osallistua heidän järjestämiin juhliin/sukutapaamiseen tms. Asiaa ehkä hankaloittaa vielä se, että sisaruksissamme on niitä, joilla lapset on jo isoja ja vaimo on silti kotona, eli heillä on aikaa järkätä kaikkea ja hoitaa kotityöt ja isommat siivoukset viikolla. Itse työssäkäyvänä perheenäitinä hoidan viikonloppuna kotitöitä ja lisäksi on lasten harrastuksia, joten niiden lisäksi kaipaisin hieman rauhallista aikaa ilman suunniteltuja menoja. Tottakai on kiva, kun ihmiset järjestävät kaikkea, mutta ymmärrätte varmasti, mitä tarkoitan.



Joulustakin on tulossa muiden odotusten takia stressi. Itse haluaisimme vain olla oman perheen kesken rauhassa, mutta kaikki odottavat meitä käymään juuri jouluna. Isovanhempien odotuksen vielä ymmärrän ja heille on luvattu, että vieraillaan puolin ja toisin jouluna. Nyt myös sisaruksemme haluavat välttämättä tavata jonakin päivänä ja kommentti oli, että "kyllä minä oletan, että haluatte jouluna nähdä meitä". Huh! Näemme usein muutenkin, joten kyse ei ole siitä, että joulu olisi vuoden ainoa mahdollinen hetki tavata. En haluaisi sellaista joulua, että joka päivä ramppaamme jossain ja yhtään päivää ei jää aikaa olla rauhassa oman perheen kesken kotona.



Onko kellään muulla samaa "ongelmaa". Pitäisikö vaan olla itsekäs ja ottaa oma aika ja antaa toisten suuttua, jos suuttuvat. Vai valitanko turhasta?

Kommentit (1)

Ihan kuin minun suustani... En tosiaankaan tiedä mitä tehdä, kun muut tuntuvat tosiaan ottavan nokkiinsa ja itse horjuu jaksamisen rajamailla kun ei ole oma palautumisaikaa ollenkaan - koko ajan on "suoritettava" jotain: kuten sanoit, töitä, kotitöitä, lasten harrastuksia, kyläilyä, juhlia, jne.



Olen itse tullut välillä siihen pisteeseen, että "antaa suuttua jos suuttuvat", mutta sitten koen kauheita tunnontuskia itse siitä...



Neuvokaa joku, jos olette päässeet tällaisesta rauhalliseen tilanteeseen.



Ja en toivo sellaisia neuvoja että jää vaan kotiin olemaan lasten kanssa, sillä se ei todellakaan ole meillä se oikea ratkaisu.



Iris

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat