Vierailija

Kommentit (32)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ja naisen pitää tehdä ja suorittaa ja koko ajan epäillä, ettei ole riittävästi jotain.



Miehiltähän ei edes odoteta että ne näkisi lapsiaan joka päivä ja silti he vaan jotenkin ovat hyviä isyydessään - kunhan ovat edes etäisesti olemassa ja silloin tällöin piipahtavat kotosalla. Kuinka monta reissutyötä tekevää taaperoperheen äitiä sinä tiedät?

menetyksen. Pahinta on hylätyksi tuleminen. Aikuinen ei voi päättää lapsen puolesta, tarvitseeko tämä toista vanhempaansa. Kyse on siis lapsen näkökulmasta. Valitettavasti elämässä on kuitenkin muitakin vaikuttavia asioita. -15

Jos isä hoitaa hommansa hyvin, hän tinkii työajoistaan lapsen hyväksi ja pyrkii viettämään lapsen kanssa aikaa niin paljon kuin mahdollista. Osaa vaihtaa vaippoja, ruokkia ja pukea lapset ja tehdä ylipäätään samoja sioita kuin äiditkin. Tärkeintä silti on osallistua lapsen kasvatukseen, tuntea hänet ihmisenä ja ymmärtää häntä.

lapsen kasvussa omaan sukupuolisuuteensa oli tämä sitten tyttö tai poika. Separaatioprosessiin voi tulla häiriöitä, kun toinen vanhempi ja sukupuoli puuttuu. Tai ainakin se muodostuu haastavammaksi. Ilmeisesti ilman isääkin voi kasvaa tasapainoiseksi ihmiseksi, mutta äiti joutuu kyllä siinä tavanomaista " kovemmalle" , eli äidin olisi kyllä oltava henkisesti aikuinen ja tasapainoinen ihminen, jolla on ymmärrystä lapsen kehityksestä ja siitä, mitä lapsi tarvitsee.

Ideaalitilanne lapselle on, että hänellä on sekä äiti että isä, mutta tietysti pelkän toisen vanhemmankin kasvattamana kasvaa ihan onnellisia ihmisiä.



Kaksi äitiä ei ole sama kuin äiti ja isä.

Mutta laajemmin ja elämänkokemuksella höystetysti ajateltuna, on paljon lapsia joiden olisi ollut huomattavasti parempi elää isättömänä kuin oman isänsä kanssa.



Kahta sanontaa inhoan yli kaiken;

Jokainen vanhempi on lapselleen paras ja Parempi edes jonkunlainen isä kuin ei isää ollenkaan. Kumpikaan ei pidä paikkaansa ja ovat todella pahasti lasta aliarvioivia ja ylivertaista vanhemmuutta korostavia, ihan kuin vanhemmuus jotenkin tekisi p*****sta ihmisistä yhtäkkiä hyviä tyyppejä, jotka pitäisi hinnalla millä hyvänsä pitää lapsiparan elämässä mukana.

Vaikka se onkin totta että parempi kai isä kuin ei isää ollenkaan. Minusta passiivinen isä on ihan yhtä huono asia kuin passiivinen ja poissaoleva äiti (jollainen kaiketi luokitellaan yleisesti huonoksi äidiksi).

ilman että otetaan millään tavalla kantaa, millaisen isän ja mihin tarkoitukseen. sanoisin, että lapsi tarvitsee kaksi vanhempaa, jos molemmat ovat täyspäisiä ja pystyvät tuomaan vanhemman ja lapsen suhteeseen jotain omaa.

Tuo on myös ärsyttävää. Ainoastaan lapsi voi tietää miltä hänestä tuntuu (olettaen että ei kerro tunteistaan vanhemmalleen) ja siksi on väärin että jotkut äidit vänkäävät väkisin että isä on pidettävä lapsen elämässä, lapsen parhaaksi. Omasta ja monen lähipiirin ihmisen kokemuksesta tiedän, että me (lapset) toivoimme usein, että äiti jättäisi isän. (silloin ei ollut mitään käsitystä tapaamisoikeuksista jne.) Lapselle, joka toivoo eroa, on kuin ämpärillinen jäitä kaadettaisiin niskaan, kun äiti sanoo että erota ei voi lasten takia.



Ennemmin kuin vanhempien ylivertaistamista, kannattaisin terveen järjen seuraamista; jos vanhempi (tämä ei tietenkään koske vain isää, vaan molemmat voivat olla huonoja vanhempia!) kohtelee lastaan huonosti, lapsi pitäisi viedä pois tällaisen vanhemman luota. Isompana hän voi ottaa halutessaan itse yhteytta ja korjata katkenneet välit, mutta tuhottuja lapsuusvuosia ei millään tavalla saa korjattua ja siksi niitä pitäisi vaalia ja suojella.



t: 29

jo yksi hyvä aikuissuhde riittää, sukupuoli ei ole siinä keskeinen kysymys



mutta lapsen kasvatamiseksi olisi hyvä olla kokonainen kylä, eli lasta eivät kasvata vain vanhemmat, vaan sosiaalinen ympäristö kokonaisuudessaan

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat