Vierailija

NÄin " kevyt" aihe pohdittavaksi lauantai-illan ratoksi. Itse käyn hyvin harvoin kirkossa, mutta uskon Korkeamman johdatukseen. Rukoilen kuitenkin usein. Pyydän apua ja usein saankin. Mutta uskovaikseksi en itseäni nimittäisi.

Kommentit (17)

Minua ahdistaa sellainen " jeesus-höpinä" ja kaikki ihmiset, jotka tuovat uskoaan julki ja haluavat muiden kuuntelevan ja uskovan samoin. Minusta se on nimenomana sitä; höpinää ja muiden henkilökohtaiselle reviirille astumista... Uskon kyllä omalla tavallani hengellisiin asioihin, mutta en mihinkään pyhiin kirjoihin & uskojien niputtamiseen omiin " karsinoihinsa" . Uskon, että kaikki uskomme samaan jumalaan, eikä siihen tarvita mitään kirkkoja tai uskontokuntia, koska usko on kaikkein henkilökohtaisin asia ihmisen elämässä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Toisaalta pidän itseäni 100% kristittynä, uskon Jumalaan, Jeesukseen ja Raamattuun. Toisaalta kuitenkin ajattelen, ettei kukaan ihminen voi varmasti tietää, millainen Jumala on ja onko häntä ylipäänsä olemassa. Kyse on uskosta, hyvinkin yksilökohtaisesti muovautuvasta, ei siitä, että joku voisi " tietää" aukottoman totuuden.



Tämän yhdistelmästä johtuen usko on minulle aika henkilökohtainen asia, jota en tuputa muille. Voin kyllä jutella siitä ihmisten kanssa, jos asia tulee tulee luontevasti puheeksi ja molempia kiinnosta jakaa ajatuksia.

en käy koskaan kirkossa, ehkä joskus jouluna. En puhu kenellekään uskostani, ellei siitä tule puhetta. En häpeile sitä mitenkään, mutta se on minun henkilökohtainen asiani. Toisaalta olisi kiva, että lapseni voisivat tuntea saavansa turvan Jumalasta, mutta toistaiseksi en ole heille vielä puhunut (alle 4-vuotiaita). En kuitenkaan halua, että uskonnosta tulee mikään ahdistava must-juttu heille.



RUkoilen lähes joka ilta ja kiitän ja pyydän voimia/apua. Myös vaikeissa paikoissa turvaan häneen.

jumala voi olla tai sitten ei, mutta tuskin siitä kukaan ihminen maailmassa tai mikään uskontokunta tietää juuri sitä ehdotonta ja ainoaa oikeaa totuutta. Mielestäni eri uskonnot kertovat vain siitä, että ihmisellä on voimakas kaipuu hengellisyyteen ja tarve uskoa esim. kuoleman jälkeiseen elämään. Monissa uskonnoissa on paljon hyvää, mutta niiden vuoksi on saatu aikaan myös paljon pahaa.



Mielestäni tärkeintä on keskittyä tähän elämään ja elää se mahdollisimman hyvin itselleen ja toisille, kaikki muu on loppujen lopuksi aika joutavaa pohdintaa, joka ei johda mihinkään.

Minulla ei ole kotiseurakuntaa. En usko ihmisten tekemiin seurakuntarajoihin, ne on ihmisten tekoa ja ne erottavat ihmisiä enemmän kuin yhdistävät. Keskustelen mielelläni uskonnoista, ihan mistä tahansa ja olen kiinnostunut erilaisista uskonnäkemyksistä. Itse uskon miten uskon ja uskon sen olevan oikeaa uskoa, miksi muuten vaivautuisin uskomaan siten? ;)

olen eronnut kirkosta. en usko jumalaan tai jeesukseen. en sitten yhtään. lastani ei ole kastettu, mutta halutessaan saa vanhempana liittyä kirkkoon, siihen mulla ei ole mitään sanottavaa

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat