Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Olin muutaman päivän työmatkalla, ja taas palaaminen lapsiperheen arkeen on ahdistavaa. Tänäänkin oli ihana lauantaipäivä, ja olisi mahdollisuuksia tehdä vaikka mitä kivaa. Mutta...



Puolet päivästä meni ruuanlaittoon. Aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Ja kaikki tietysti tiettyyn kellonaikaan, jotta homma pysyy edes jotenkin siedettävänä. Sitten joka aterialla rakas 3-vuotias HUUSI jostain väärästä lasista tai siitä kun sai kastiketta perunan päälle ja lautasella oli vielä tomaattiakin, hui! Ateriat sitten venyivät tämän taistelijan kanssa, ja tunnelma oli aika raskas.



Ja kun näille väleille yritti jotain järkevämpää aktiviteettia (ulkoilua tai muuta), niin nekin jäivät aina kesken. Pitkän uloslähtemistaistelun jälkeen olimme ulkona reilun tunnin, kun taas piti lähteä laittamaan ruokaa. Ja sitten ruuan jälkeen uudestaan lähteminen vei taas oman aikansa.



Tilannetta pahensi tietysti se, että työmatkani ajan lapsia hoitivat isovanhemmat, jotka antoivat lapsille kaikessa periksi. Lapset tottuivat vetkutteluun ja passuuttamaan, eikä puhettakaan mistään rajoista.



Toivottavasti tähän lapsiperhearkeen taas turtuu, mutta täytyy kyllä sanoa että pieni irtaantuminen oli pahasta. En muistanutkaan, miten ihanan helppoa elämä on, kun ei tarvitse kellon kanssa miettiä aterioita tai pääsee ulos ovesta minuutin kuluttua siitä, kun tekee lähtemispäätöksen.

Sivut

Kommentit (26)

Keitä pasta.



Samalla kun pasta valmistuu, pistä tehosekoittimeen 2-4 tomaattia (ilman siemeniä ja niiden ympärystä, tai tomaattimurskaa/paseerattuja tomaatteja), basilikaa, valkosipulia ja tomaattipyrettä. Maku paranee jos laitat myös oliiveja ja aurinkokuivattuja tomaatteja, mutta eivät ole välttämättömiä. Soseuta.



Jos haluat, voit laittaa samalla myös (valmis)lihapullia ja juustoraastetta.



Ruuan tekemiseen menee ehkä 10-15 min.

niin käytä hyvä ihminen hyödyksesi esim. pakastevihanneksia ja puolivalmiita ruokavalmisteita. Vaikka toki itsetehty kotiruoka on aina ihan oma juttunsa, ei kaikkea silti tarvitse värkätä alusta asti, varsinkin jos ruuan valmistaminen ei ole kovin sujuvaa.



Etsi ruokaohjeita, joissa voi tehdä toista työvaihetta samaan aikaan kun esim. perunat kiehuu. Etsi ruokaohjeita, joissa voit esim. heittää ruoka-aineet uunivuokaan ja tyrkätä uuniin siksi aikaa kun haet lapset tarhasta (näin voit aloittaa ruuanlaiton jo silloin kun sulla on virallisesti työaika). Pistä mies siivoamaan pöytä tai ota lapset avuksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Käytän pikaruokaohjeita (yleisin ruokamme onkin pastaa Barillakastikkeessa) pääasiassa arkisin, sillä ne illat ovat aika hulinaa.



Lapset saavat lämpimän aterian hoidossa, mutta ainakaan nuorempi (tuo uhmis) ei kuulemma syö siellä mitään muuta kuin perunaa, pastaa tai riisiä. Kastikkeeseen tai vihanneksiin/salaattiin ei koske. Välipalaksi on tarjolla hedelmiä, joista nuorimmainen syö kuulemma vain omenaa. Jos sitä ei ole tarjolla, ei syö välipalalla mitään. Eli kotiin saan arkisin tosi nälkäisiä lapsia, joten ruuan on valmistuttava nopeasti.



Viikonloppuisin koetan tehdä ravitsevia ruokia, joita tuo nuorempikin syö. Tällöin siis aikaa ruuanlaittoon menee kauemmin kuin arkisin, ja siksi asia on pinnalla näin lauantai-iltana.



Mieskin täällä kyllä luuraa, mutta en ole onnistunut saamaan häntä ruuanlaittoon avuksi. Tekee kyllä jotain muita kotihommia, hoitaa kaupassakäynnit ja viihdyttää lapsia, mutta ruuanlaittovastuu on jäänyt pääasiassa minulle.

Ei kaikessa tarvitse olla ihan täydellinen. Jos tuntuu siltä esim. että ruuanlaitto ei kiinnosta. Niin työntäkää ranskanperunat uuniin tai jotain. Ei se lapsia tapa, jos sillointällöin niin tekee. Sama ulkoilun kanssa, jos ei lapsia voi päästää yksin ulos, ja itse ei jaksa, niin olkaa sisällä. Kyllä sisälläkin keksii kivaa tekemistä, jos ei itse oikeesti jaksa lapsia " viihdyttää" , niin antaa niiden tehdä vaikka majan keskelle olohuoneen lattiaa, jos se ei yleensä ole tavallista puuhaa heille, niin ne innostuu siitä kovasti, näin luulisin, ainakin omat muksut ovat ihan intoa täynnä jos saavat vaikka sohvatyynyistä majan rakentaa.



Mä itse pyrin olemaan tietysti lapsilleni hyvä äiti, mutta nyt jo osaa ottaa itsenikin huomioon. Jos välillä poikkeaa tutuista tavoista, ei se ole niin vaarallista.







Käytimme sitä keinoa parin vuoden ajan, ja nykyisin en enää pidä ravintolaruuasta. Itse asiassa vältän ravintoloihin menoa mahdollisimman paljon, sillä en yksinkertaisesti pidä tämän kaupungin ravintoloista (mistään niistä).



Valmisruokia en osaa enää käyttää. Toki syömme mm. kalapuikkoja ja perunamuusia, mutta tuo muusin valmistus on juuri se joka vie ajan. Millekään maksalaatikkolinjalle en lähde, söin eineksiä joskus nuoruudessani, mutta en enää.

Ruoka voi tehdä kerralla enemmän. Laittaa sitten vaikka pakkaseen niin ei tarvi kuin sulattaa. Ja sen välipalan voi tehdä vaikka ruokailun yhteydessä valmiiksi jääkaappiin. Tai vaikka ottaa eväänä mukaan niin ei tarvi edes sisälle tulla syömään jos se on ongelma.

Sinänäsä kyllä ymmärrän sen että " loman" voi olla vaikea palata rutiineihin. Menee ohi.

Meillä on jo 9-vuotias poika, mutta mummolalomien jälkeen paluu kotioloihin tuottaa väistämättä kiukkua. Lasta ei sen kummemmin hyysätä mummolassa, mutta aktiviteettia on paljon. Mummolareissut ovat mukavia meille kaikille, mutta varmaan lapsi kuitenkin skarppaa eikä voi kiukutella niinkuin kotona, niin vuodatusta ja totuttelua on sitten edessä loman jälkeen.

Ruokaa voi tehdä varsin nopeasti ja vaivatta vaikkei eineksiä söisikään. Vaikkapa kinkkukiusaus: ota uunivuoka, heitä sinne pakasteperunasipulisekoituspussi ja kinkkusuikalepussi. Päälle ruokakermaa ja vuoka uuniin vajaaksi tunniksi. Tuohon ei oikeasti keittiötunariltakaan mene kuin max. 5 minuuttia. Vastaavia ruokia on vaikka kuinka paljon!



Aiheesta on itse asiassa mahtava ketju tuolla ruokaohjeet ja - vinkit palstalla. Ketjun otsikko on " Väärä palsta mutta pannaanpa " vuokaan ja uuniin" -reseptit pinoon!" Sieltä löytyy kymmeniä, jos ei jo satoja, helppoja & hyviä ruokaohjeita.

vaikeuksia muutaman päivän tauon jälkeen tottua takaisin tähän show' hun, lapset 2 ja 4v. Meillä syödään vain neljä ateriaa: aamupala, lounas, välipala ja päivällinen. Vähän vähemmän tekemistä ja toisekseen lapset syö paremmin, kun niillä on ruoka-aikana enemmän nälkä kuin viiden aterian systeemissä.



Ruoanlaiton vaivasta on tosin turha valittaa, jos ei oikoreitit (einekset, ravintolassa käynti jne.) kelpaa. Pakkaseen kai voisit tehdä omia herkkupöperöitäsi? Ja ei kai sun itte tartte joka aterialla syödä? Tee niille aterioille vähän helpompaa ja " huonompaa" sit. Sun lapset on varmaan päiväkodissa tai jossain hoitopaikassa kuitenkin jo tottuneet ei-gourmet-ruokaan.

Tottakai nautimmekin elämästämme, mutta siltikin tämä elämä on välillä raskasta. Eiköhän se ole luonnollista, että elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista? Pitää vain oppia nauttimaan hyvistä puolista ja sietämään hankaluuksia.

Mikä vika on valmiissa pakastemuussissa? Pinaattimuussissa esim. 6 min. mikrossa? Valmiissa perhepakkauslohikeitossa? Porkkanaletuissa? Itsetehdyssä nakkikeitossa, riittää moneksi päiväksi, helppo lämmittää? Valmiissa lihaperunasoselaatikossa, iso pakkaus? Valmiit lihapullat kaupan lihatiskistä?

Käytä hyvä ihminen mielikuvitusta! Vai onko se muussin tekeminen jokin hyvän äidin mittari, joka tässä nyt mättää? Leikki-ikäiselle saa NYKYAJAN eineksistä nopeasti maittavan ruuan. Eivät valmisruuat ole välttämättä aina sitä ranskalaiset-maksalaatikko-linjaa -ENÄÄ.

Sellaista se on lapsellisen arkielämä, eikä siihen aikuinen koskaan täysin totu. Yritä nauttia siitä, että lapsesi ovat vielä pieniä ja loppujen lopuksi kovin vähän aikaa. Ehkä sinun päinvastoin pitäisi viettää enemmän aikaa lastesi kanssa ja ottaa rennommin...

jos lounas menee myöhäiseksi... aikaistetaan ehkä päivällistä tai sitten odotellaan pikkuisen nälkäisempänä...



Voihan sitä aina välillä vähän lintsata ruuanlaitosta, ostaa valmisruokaa tai pistää miehen kokkaamaan?



Ja meilläkin kolmevuotias protestoi just tollai kun äiti on ollut jossain poissa pidempään kuin työpäivän ajan.

Matkustan työni puolesta 2-3 päivää viikossa. Lapset vajaa 3v. ja pian 7 v. Ahdistaa arki välillä kovasti. Toisaalta; reissussa on ikävä. Kova. Elämää kai tämä vain on..



Työni on.. vaativaa. Raskasta.

osta valmisruokaa, laita mies kokkaamaan, käykää ulkona syömässä jne.



Mullakin oli tuota ahdistusta, mutta se lähti kun sai oman ajan ja perheen asiat tasapainoon.

Teen töitä kotona, ja sen ajan lapset ovat hoidossa (8-15). Toki keskityn tuolloin töihini, mutta useamman kerran viikossa käyn urheilemassa, lounaalla kavereiden kanssa tms. tuona aikana.



Ateriointi on juuri se asia, joka vie hermoni. Ensinnäkään minulta ruuanlaitto ei suju käden käänteessä. Perunoiden kuoriminen ja keitto, kastikkeen valmistus ja muut sählingit vie aina vähintään 40 min. Ateriointiin menee toinen mokoma: ensimmäiset 20 min tuo uhmis karjuu, sitten jälkimmäiset 20 minuuttia hän syö sitä ruokaansa. Me muut syömme nopeammin, mutta se ei paljon auta. Ja päälle astioiden kerääminen pesukoneeseen, lattioiden ja keittiön siivous, niin kyllä tuohon prosessiin menee 1½ tuntia. Ja tämä siis kaksi kertaa päivässä. Aamiaisesta, välipalasta ja iltapalasta selviämme yleensä puolessa tunnissa, riippuen huudon määrästä. Toki välipalan voisi ottaa mukaan kun lähtee ulkoilemaan, mutta minusta sämpylän syöminen ulkona talvipakkasella ei ole mitään kovin miellyttävää (sekään).





Näin aamulla asia ei näytä ihan niin synkältä kuin illalla, mutta täytyy sanoa ettei tuo ruuanlaitto ole mitään lempihommiani. Tänään käymme taas ulkona syömässä lounaalla, ja päivälliseksi teen jonkun ison keiton josta saa sitten syödä ensi viikollakin.



Tilannetta mutkistaa ehkä lisäksi se, että olemme muuttaneet jokin aika sitten ulkomaille. Täältä ei saa tuttuja puolivalmiita ruokia, kuten peruna-sipulisekoituksia, oolannin perunamuusia... Ruokakermaakaan täällä ei tunneta, vaan voi valita joko tavallista, kaksinkertaista tai jopa kolminkertaista kermaa (kertoo siis tuotteen rasvan määrän). Einekset ovat lähinnä jotain valmiita mikrotettavia annoksia, ne näyttävät niin kammottavilta etten niitä viitsi valmistaa. Täytyy tsekata nuo pikaruokaohjeet, niistä löytyy varmaan monia hyviä vaihtoehtoja.



Tuo työmatka avasi silmäni huomaamaan, miten nautinnollista on kun saa välillä tehdä asioita juuri siinä tahdissa kuin itse haluaa. Oli ihmeellistä, kun kukaan ei kiukuttellut siksi että ruoka on myöhässä tai on vääränlainen lautanen. Toki lapset ovat ihania, ja useimmiten nautin tästä ajasta, mutta rentouttavan työmatkan jälkeen paluu tähän kellotettuun elämäntapaan oli yllättävän rankka. Eiköhän tähänkin tosiaan taas totu kunhan alkaa arki ja lapset tottuvat taas pelaamaan vanhempien määrittämillä säännöillä.



esim. makaronilaatikko ei vaadi kovin paljon, ja sitä voi tehdä isomman satsin valmiiksi pakkaseen.

joskus voi myös syödä niitä ranskalaisia ja nakkeja.



valmisruuissa löytyy myös terveellisiä vaihtoehtoja. Pakasteista varsinkin.



ja tuo 3v kiukuttelu on ihan normaalia uhmaa. Meillä myös ei saa laittaa kastiketta perunoiden päälle. Ja joskus syö tomaattia joskus taas ei missään nimessä.

Jos ei syö tomattia niin sitten ei syö. Minä en ainankaan jaksa stressata tollaisista asioista, johan siinä järki lähtee!

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat