Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Meillä 16v tyttö olisi vaan omassa huoneessaan tietokoneen ääressä.

Kotitöitä tekee, jos " pakotetaan" mutta vapaaehtoisesti ei mitään.

Ei mitään oma-aloitteellisuutta.

Ei halua juurikaan viettää aikaa muun perheen kanssa, vaikka meillä on 3 nuorempaakin lasta. Eli ei puhettakaan, että leikkisi tai tekisi mitään heidänkään kanssaan.

En käytä lapsenlikkana nuoremmille kun ihan tosi harvoin.

Joskus tapahtuu ihme, että tyttö tulee juttelemaan sinne, missä muutkin on. Mutta mielestäni liian harvoin.



Sentään ruokailee yhtäaikaa muiden kanssa :)



Mutta pitäiskö tyttö pakottaa viettää aikaansa meidän kanssa?

Kavereita hänellä on ja tietysti lukio-opinnot, joten viehän nekin aikaa. Mutta välillä on vaan ikävä sitä tyttöä, joka oli aina juttelemassa äidin ja vieraidenkin kanssa :)

Kommentit (6)

... kyllä meilläkin pojat varmaan oisivat kaiken ajan tietsikalla, mutta säännöt on luotu juuri tuon ehkäisemistä varten :)



Pojat huolehtivat omat huoneensa (pyykit pyykkikoriin, sängyt petattuina joka aamu, roskat roskiin), muutoin ihan normit eli omat astiat astianpesukoneeseen, tyhjentävät roskista, käyvät kaupassa pikkuasioilla jne. Vieraita kun tulee, niin pojat tulevat hetkiseksi " näyttäytymään" , mutta saavat sitten kyllä palata omiin huoneisiinsa jos niin haluavat...



Lisäksi touhuavat todella paljon pienempien kanssa, varsinkin 1,5 vuotias saa nauttia isovelujen leikeistä mahtavan paljon!



Ruoka-aika on meillä perheen yhteinen aika ja siitä ei luisteta! Eli yhdessä syödään ja monesti pojat ovat kattamassa pöytää tai auttamassa ruoanlaiton kanssa, varsinkin pitsojen teko on mieluista puuhaa!



Mutta joo, kannattaisi varmaan patistaa pois sieltä omasta huoneesta perheen pariin, toinen juttu on sitten että suopuuko lapsi vai ei... =/ Tietty lukio vie paljon aikaa, samoin niille omille kamuille tarvii järjestää hetkiä ja nykyaikana se yhteydenpito tapahtuu useimmiten juuri netin kautta, valitettavasti...



-Allu kera lapsien, -93, -95, -06 ja -07



ja kumpikin osallistuu kotitöihin, koska tietävät minkälaisiin vähintään 100 murkun desibelejä vastaavaan huutoon tämä mutsi kykenee jos hommat on jäänyt tekemättä. Yleensä osallistuvat jopa oma-aloitteisesti, vaikka on niitäkin päiviä kun saa käydä vähän naputtamassa. Mutta niinhän se on meillä aikuisillakin. Lasten omien huoneiden siivouksen en puutu, sääntönä on että kenenkään huoneeseen ei mennä ilman lupaa ja en nyt muutenkaan hengaile lasteni huoneissa, joten niin kauan kun ei haise eikä kasat rupea kävelemään olkkarin lattialla kaikki on ihan ok minulle. Onneksi pienemmillä lapsilla on vielä niin vähän rojua että sinne sekaan mahtuu yleensä lukemaan iltasadut jos saa luvan.



Meillä ei murkuillakaan ole mitään päivittäisiä hommia vaan on menty lähinnä niin että kaikki tekee kaikkea ja siitä on kenenkään turha alkaa napisemaan, joskus saattaa mennä viikko ettei kukaan ole tehnyt melkein mitään ja silloin on murkut joskus yllättäneet positiivisesti siivoamalla koko talon! Kai nekin on huomannut että kivempi se on syödä aamiaista kun ei tiskit pilaa ruokanautintoa.



Perheen parissa noi viettävät sen minkä kavereiltaan ehtivät, tosi harvoin meillä on mitään mykkäkouluja ja ovenpaiskomisia. Ja mitä sekin perheen parissa oleminen oikein on? Minusta olemme perheen parissa silloinkin kun kaikki vaan on kotosalla ja puuhailevat omiansa. Laatu-aikaan perheen kanssa murkkua nyt ainakin on turha pakottaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ja tuttua on vanhempien lasten kohdaltakin 24, 21 ja 18, jokaisella tuli jossain vaiheessa kausi jolloin tahtoivat kotona ollessaan elää vain omassa huoneessaan. Nyt meillä 15v tyttö jolle iski sama " tauti" viime syksynä. Annan hänen olla, koska uskon nuorien kaipaavan sitä omaa olemistaan ja rauhaa kun päässä surraa kaikenlaiset ajatukset ym.

Toki hänenkin täytyy osallistua arjen askareihin, enkä niistä anna luistaa, mutten ole ollut huolissani tuosta vetäytymisestä.

Välillä kyllä kysyn tulisko muiden kanssa katsoon telkkua tai kiinostaisko leipoa jotain ym. ja tuntuu olevan ihan mielissään kuitenkin kun kyselen. Luonteeltaan hän on muutenkin sellainen rauhallinen ja ainakin toistaiseksi ei ole isompia kiukunpuuskia saanut.

Ja välillä kyllä lähtee kavereidensa luokse, mutta tuntuu että se oma huone on nyt joku linnake missä hän viihtyy.

mutta tuli vain mieleen, että voisko tosiaan jollain tavalla yrittää edes *vähän* rajoittaa netissä roikkumista, ettei menis ihan pelkäs koneella eloksi koko homma? Nykyaikana sitä ei tosiaan voi kyllä kovin minimiinkään vetää, kun niiden nuorten (kuulemma) pitää saada siellä virtuaalivertaisjoukossansa roikkua... Mutta että vähän jotain muutakin. :-/





Kuten sanottu, mulla on tuo aika vielä ihan varmasti edessä - on kolme lasta ja vanhin " vasta" 12v. Tiedän siis, että elämä ei tasan tarkkaan mene ideaalien mukaan, mutta tuli vain mieleen, että toisaaltahan murkulle pitääkin antaa paljon omaa aikaa ja omaa tonttia - mutta toisaalta esim. Raisa Cacciatore on paljon puhunut myös siitä, että pitäisi aintaa murkulle mahdollisuus kuitenkin ikään kuin " kasvojaan menettämättä" läheisyyteen ja paluuseen pienemmäksi lapseksi ainakin hetkellisesti. Jos äidillä on ikävä sitä juttelevaa ja iloista tyttöstä, niin ehkä tytölläkin on vastaavasti välistä ikävä vanhoja huolettomampia ja vastuuttomampia aikoja. Mites olis epäsäännöllisen säännölliset äiti-tytär -sessiot?? Kahdenkeskistä aikaa siis. Vaikkapa kävelyretken merkeissä - puhuakaan ei tarvitse, jos ei halua! Ja jos äidin kanssa kävelyt ei kiinnosta, niin sitten uiminen, kampaajareissu - tai vaikka ihan joku hemmottelujuttu peräti kylpylään tai johonkin?! Tai kosmetologille tms.?? Niitä on paljon nykyisin tarjolla. Saisi ehkä sen " yhteyden" osittain ainakin takaisin...



Siinä vaan ideoita -voi hyvin olla, että olet jo kokeillutkin eivätkä käytännössä toimi.... :-/ Voi olla laiha lohtu, mutta onneksi tuo pahin lienee kuitenkin ohimenevää...



Jaksamista kaikille! :-)

Siis aivan samasta kaavasta on meidan neiti, 15.5v, tehty! Omassa huoneessaan olisi, korvalaput korvilla ettei kuule muitten puheitakaan!



Tekee kotityot mitka hanelle on maaratty, ja joskus innostuu itsekseen leipomaankin! Muttei mitaan muuta oma-aloitteisesti. Tietokoneellakin olisi vaan Tokio Hotelin- kera kaiken vapaa-ajan, jos en sita rajottaisi! Lukion laksyt vie paljon aikaa, myonnan ja vasymys painaa, mutta ei siis myoskaan ' seurustele' meidan muiden kanssa! Ilta ruokapoytaankin saa kutsua 5 kertaa ennekuin tulee ja silloinkin kun ekat jo nousee poydasta...



Tuokin on vaan ohimeneva vaihe, munsta voisit rajoittaa tietsikka-aikaa, mutta muuten yrittamalla jutella ihan kahdestaan, yrita kaivaa esille se ' vanha mukava tytto' - siella jossain se vaanii...

Voikaa hyvin

-levinia-

siis mielestäni voisit kyllä " patistaa" lastasi osallistumaan arjen touhuihin, nehän kuitenkin kuuluvat kaikille perheessä eläville.

Mutta uskon että nuoret kaipaavat jossain vaiheessa tosiaan sitä omaa vetäytymistäänkin.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat