Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Lapsille avattu uusi, yksityinen kuntosali (siis sellainen jumppasali). Heti alkaa valitus siitä, että se on vain rikkaiden lapsille.



Lapselle ostetaan kalliit vaatteet. Valitus alkaa, että "ei mitään järkeä ostaa noin kalliita vaatteita".



Lapsi matkustaa vanhempien kanssa vaikkapa Australiaan. "Miksi ihmeessä kakara pitää rahaata niin kalliille reissulle".



Lapsi toivoo pääsevänsä jalkapallokurssille, joka maksaa muutaman satasen. Vanhemmat päästävät, koska ajattelevat, että se on hyvää harjoitusta. "Ei meillä vaan olisi tuollaiseen varaa, ei kai sitä nyt lapsiin noin paljon kannata laittaa".



Jos vanhemmat ovat hankkineet hyvät koulutukset, sen mukaiset ammatit, kivan palkan ja itselleen sopivan lapsiluvun, miksi tähän ei saisi sijoittaa rahaa? Jos kyse ei ole siitä, että lapsi saa kaiken haluamansa (juu, lapsemme ei koskaan saa sellaista reilun sadan euron lelupapukaijaa, vaikka päällään seisoisi) (yritti sitäkin) tai häntä hemmotellaan, miksi rahaa ei saisi sijoittaa? Omathan ovat rahamme.

Sivut

Kommentit (22)

mutta mikä sinä olet siellä määrittelemään mistä tässä saa keskustella ja mistä ei?!

Kommenttisi numerolle 12 oli moukkamainen. Ap puhui harrastuksista ja vaatteista, nekö nyt on ainoa mistä saa puhua, ei leluista ollenkaan? Heh...



Mun mielestä (!) kalliiden vaatteiden ostelu lapsille ja "sijoittaa lapsiinsa" on kaksi ihan eri asiaa. Se, että maksaa jostain tietystä merkistä (eli mielikuvasta) ylikalliin hinnan on tyhmyyttä, ei sijoittamista. Pidempiaikainen sijoitus lapsille on se, että opettaa lapset ajattelemaan omilla aivoillaan, tunnistamaan laadukkaan muustakin kuin hinnasta (mikä ei ole tae laadusta ja toisinpäin, halpakin voi olla laadukas).

vaikka matkustelu ja harrastukset kuuluivat myös keskustelun aloitukseen. Yleensä nimenomaan nämä edellämainitut aiheuttavat niitä kateuden tunteita, ja sitten kommentoidaan juuri sillä tavalla kuin ap kirjoittikin. Olenpa joskus täältä av:lta lukenut, että lapsi ei nauti matkustelusta, kun ei tajua siitä mitään tai lapsi ei tarvitse harrastuksia. Voiko enää kateellisempaa tai katkerampaa kirjoitusta ollakaan? Materian hankkimisessa tietysti on pidettävä järki päässä, mutta tässäkin se kateus kohdistuu yleensä siihen, että parempituloiset hankkivat kalliimpia ja laadukkaampia tuotteita lapsilleen kuin pienituloiset. Välttämättä siis sitä tavaraa ei ole yhtään enempää. Vrt. tälläkin palstalla nähdyt aloitukset, että miksi hyvätuloiset haalivat tavaraa? No, ei meillä ole tavaraa sen enempää kuin muillakaan, ehkä jopa vähemmän. Erona on vain se, että meillä esim. sohva maksoi 4000 euroa, pienituloisella ehkä 400 euroa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ei mistään muusta. Ollaan näreissään siitä, että jotkut vanhemmat pystyvät tarjoamaan lapsilleen enemmän, ja oman mielenterveyden takia käännetään se sopivasti niin, että rikkaiden lapsista tulee hemmoteltuja. Selvä defenssi.

Kuulostaa ihan kateudelta, tuo joidenkin valitus.



Itse olemme keskituloisia ja näillä tuloilla en viitsi ostella lapselle esim. kalleimpia vaatteita. Ostan mielummin 10 e:n paidan ja laitan 15 e säästöön tulevaisuutta varten ( tiedä sitten, koska koulut yms. ovat maksullisia).

Harrastuksista kuitenkaan emme nytkään säästele.



Ja jos meillä olisi enemmän rahaa, ostelisin lapselle enemmän laadukkaita vaatteita.

Jos ei ole hienot huipputekniset ja muodikkaasti verhoillut rattaat, varmasti uutena ostetut turvaistuimet (edes ystäviinsä tai sukulaisiinsa ei sovi luottaa - voivat kuulemma valehdella etteivät ole kolaroineet istuinten kanssa, vaikka ovatkin) ja ylipäänsä kallista merkkikamaa potasta alkaen.

Kai siinä on sellainen pelko taustalla, että lapsi hemmotellaan pilalle, jos tottuu saamaan kaiken haluamansa. Mutta ei kai lapseeen sijoittamisen tarvitse välttämättä tarkoittaa sitä, että lapsi saisi kaiken, niinkuin kirjoititkin. Eli harkinta tulisi olla vanhemmilla kuitenkin.

Voi sen pennun pistää tekemään duunia rahansa eteen ja sitten saa ostaa mitä haluaaa. Tai jos haluaa jotain kehitetään tietyt askareet joiden ansiosta tavara hankitaan.

Kyse ei ole nyt mistään laitetaan 8v raksalle hommiin vaan lähinnä huoneen siivous, roskat ulos, nurmikonajoa yms.

Tarkoitan lähinnä ylenpalttista lelujen, pelien ja viihdykkeiden määrää.

Jos lapsi saa kaiken "ilmaiseksi" eikö siinä ole riski että elätät vielä 30 vuotiasta jonka kaiken järjen mukaan pitäisi huolehtia itsestään.

Lapsi tuskin osaa yhdistää uusia vaatteita ja lomamatkoja hemmotteluun mutta käsittämätön roinan määrä on mielestäni täysin turhaa ja turmiollista. Viettäkää enemmän aikaa lastenne kanssa kuin lahjotte niitä kaiken maailman hilavitkuttimilla.

Kaikki oli ansaittava itse. Eikä musta tullut todellakaan materialistista. Inhoan turhaa krääsää ja roinaa. Harkitsen yleensä tarkkaan tarvitsenko todella asiaa jota olen hipelöimässä.

Lainaus:

niin hän turtuu siihen materiaan, ja aikuisena materialla ei ole enää hänelle mitään arvoa. Ei tarvitse enää täyttää sitä tarvetta, sillä se tarve on jo lapsena moneen kertaan täytetty. Taas, jos lapsena ei koskaan saa mitään, tai saa vaan kamalan vinkumisen jälkeen, niin lapsesta kasvaa materialisti. Tavaran haalimisesta tulee pakkomielle.

Onko minusta tullut materialisti ei. Minusta on tullut pihi haluan, että minulla on aina vararahasto jotta ei tulisi tilannetta ettei ole rahaa.



Tästä seuraa se, että minunkaan lapset ei juuri mitään hömpötyksiä saa, mutta eri syystä.



Mieheni taas on lapsena saanut kaiken viimeisen päälle, mutta ei merkkituotteita vaan kotimaisia. Hän on myöskin pihi ja hänen pikkuveljestä tuli pahemman laatuinen materialisti.

Mitään ylimääräistä ei saanut, aina ei edes saanut sitä tarpeellistakaan. Nyt aikuisena kerään materiaa todella paljon - ja kallista sellaista. Tässä pätee sama juttu kuin karkin syönnissä. Jos ei lapsena saa yhtään karkkia, niin sitä mässää aikuisena ihan älyttömiä määriä. Jos taas saa karkkia silloin tällöin, esim. karkkipäivänä, niin oppii kohtuukäytön.

niin hän turtuu siihen materiaan, ja aikuisena materialla ei ole enää hänelle mitään arvoa. Ei tarvitse enää täyttää sitä tarvetta, sillä se tarve on jo lapsena moneen kertaan täytetty. Taas, jos lapsena ei koskaan saa mitään, tai saa vaan kamalan vinkumisen jälkeen, niin lapsesta kasvaa materialisti. Tavaran haalimisesta tulee pakkomielle.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat