Vierailija

Olen jo pitkään haaveillut muutosta ulkomaille... oikeastaan koko ikäni. Sitten tapasin mieheni, menimme naimisiin, saimme lapsen ja ne unelmat hautautuivat hetkeksi. Nyt lapsi on 2 v. ja olen taas alkanut haikailla ulkomaille. Miehellä on kuitenkin täällä hyvä työpaikka menestyvässä perheyrityksessään, minkä vuoksi meillä on asiat taloudellisesti todella mallikkaasti (monen mielestä varmaan jopa kadehdittavan hyvin). Olen silti onneton! Suomessa asuminen ahdistaa, en nyt jaksa tässä alkaa syitä erittelemään, mutta niitä on monia! Tuntuu että elämäni täällä valuu hukkaan, sopisin mielenlaadultani niin paljon paremmin johonkin vähän eläväisempään ja iloisempaan kulttuuriin. Lisäksi vihaan Suomen ilmastoa ja yleistä ankeutta...



Mitä voin tehdä? Mieheni ei lähde varmasti Suomesta minnekään töidensä takia. Erotakaan en haluaisi, kun on tämä lapsi ja meillä menee muutenkin hyvin. Olen nuorempana asunut ulkomailla (isäni oli diplomaatti), joten tiedän kyllä ettei se elämä siellä ulkomailla aina niin ruusuista ole tietenkään. Silti tunnen vahvasti, ettei Suomi ole minun paikkani.

Sivut

Kommentit (54)

Suomen ilmasto ei todellakaan ole se suurin syy siihen, miksi haluan muuttaa pois Suomesta!!! Ja miksi epäilet minua provoksi? Miksi ihmeessä käyttäisin aikaani tällaisella asialla provoiluun? Anteeksi nyt vain, mutta minulla on parempaakin tekemistä.



Ja kyllä. mielestäni voin sanoa nyt 27-vuotiaana että " näin vanhemmalla iällä" kun viittaan 22-vuotiaana solmimaani avioliittoon.



Syyllistävät kommenttinne eivät kauheasti tässä tilanteessa auta... enemmän kaipaisin käytännön vinkkejä siitä, mitä tässä tilanteessa kannattaisi tehdä, sekä mielelläni kuulisin teidän mahdollisesti samantyyppisistä kokemuksistanne.



ap

on aivan samanlainen halu muuttaa ulkomaille asumaan ja erittäin vahva tunne siitä " ettei kuulu tänne" , tosin elämäntilanteemme muuten ovat erilaiset ja uskonkin perheemme muuttavan jonakin päivänä (5-10 vuoden sisään ulkomaille), tosin meillä asiaan vaikuttaa raha, mikä teillä taas ei ole ongelma :o) eli joudumme säästämään ensin niin paljon, että saamme kyseisestä maasta (mihin muutamme) ostettua asunnon jne. jne. Työpaikan saamisen en usko olevan edes ongelma.



Mutta siis asiaan, mä en itseasiassa tiedä miten auttaa, kuin ehkä se, että olisko mahdollista et sun mies ottais pari kk:tta lomaa töistä ja kokeilisitten ulkomailla oloa muutaman kuukauden miten se sujuu? Ja jos mieskin tästä innostuisi ja myöntyisi kokonaan ulkomaille muuttoon tai sitten huomaisitten matkan aikana ettei tämä olekaan " teidän juttunne" tai edes sinun?

Me ollaan tosiaan oltu reilu kuukausi ainoastaan ulkomailla perheenä ja se ainoastaan vahvisti asiaa ettei meidän paikka ole suomessa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Diplomaateille maksetaan kaikki asunnot, järjestetään asunnot ym. lasten koulut etukäteen jne. kun yksin muuttaessa joutuu kaiken maksamaan itse ja järjestetään ja suunnittelemaan myös kaiken muun itse.



Mutta sitten itse ap:n aiheeseen, itsekin haaveilen ulkomaille muutosta, olen haaveillut jo nuoresta tytöstä asti ja aion sen myös toteuttaa. Sen vuoksi olenkin suunnitellut elämäni niin, että mikään ei sido minua tänne suomeen. En halunnut miestä, joka haluaa asua Suomessa vaan tein valintani sen mukaan, että ulkomaille muutto onnistuu. Ja nyt se on kohta toteutumassa eli kahden vuoden sisällä.

Minulla ajatus muualla asumisesta on aina pinnalla, koska mieheni on eteläeurooppalainen. Talvisin varsinkin tuntuu, että onko täällä loskan keskellä tosiaan pakko olla.



Olemme myös asuneet miehen kotimaassa ja mies varmaan olisi valmis muuttamaan kotimaahansa, jos haluaisin, mutta toisaalta Suomessa olemisessa on lapsiperheen elämän kannalta paljon hyvää Etelä-Eurooppaan verrattuna. Elämäntilanteemme Suomessa on vakaa, toimentulo turvattu ja lapsille paljon enemmän aikaa.



Meillä ensimmäinen askel tulee olemaan tuo kakkosasunnon hankkiminen miehen kotimaasta. Katsotaan sitten, johtaako se mihinkään muuhun kuin pidempiin lomiin miehen kotimaassa. Tai eläkepäivinä varmasti, mutta aiemmin en tiedä. Kun lapset menevät kouluun parin vuoden päästä, ei sitä niin vain vietetä muutamaa kuukautta siellä ja taas muutamaa täällä... Voisikin.



Ap:n tilanteessa hankkisin kakkosasunnon ja kokeilisin, järjestelisin asioita ja katsoisin, alkaako yhteinen ajatus asuinpaikasta muotoutua. Tekisin tuon pian, sillä lapsenne menee vasta 5 vuoden kuluttua kouluun ja tässä olisi hyvin " vapaita" vuosia aikaa tunnustella. Kouluun mennessä pitäisi sitten asettua johonkin mielestäni.

Vierailija:

Lainaus:


Ei kai se nyt niin mene, että kaikki pitää olla valmiiksi suunniteltuna kun ottaa sen riskin ja lähtee! ap




Varsinkin kun kyseessä ei ole vain sinun vaan koko perheen elämä ja lapsen tulevaisuus. Varsinkin lapsen kannalta olisi aika onnetonta että sen takia kun äiti nyt vaan halusi niin kovasti, hänen elämänsä muodostuikin sellaiseksi mitä lapsi itse ei välttämättä olisi halunnut tai ansainnut.

Jos et osaa noita asiota (asuminen, työpaikka, sosiaalinen verkosto, perheenne hyvinvointi) etukäteen miettiä ja kuvitella, et tule pärjäämään vieraassa maassa vaikka kuinka olisit lapsena diplomaattiperheessä maailmalla asunut - silloinhan et joutunut itse kantamaan vastuuta yhtään mistään.

Sinä havittelet fantasiaa, josta ei voi tulla totta. Miten sinä kuvittelet saavasi miehesi houkuteltua ulkomaille? Aiotko itse mennä töihin, vai odotatko hänen hankkivan hyväpalkkaisen työn, jotta sinä voisit jatkaa kivaa elämääsi kotona, ja nauttia auringonpaisteesta, koska siltä tuo sinun vikinäsi kuulostaa: itsekeskeiseltä!

29: Olimme työkomennuksella Englannissa.



30: Mieheni on valitettavasti aika keskeisessä asemassa yrityksessään. Hänellä on sisaruksia, mutta nämä ovat häntä niin paljon nuorempia, että eivät ainakaan vielä pysty " korvaamaan" miestäni. Mieheni harteilla on siis aika paljon vastuuta yrityksessä tällä hetkellä ja hän myös haluaa sen vastuun kantaa ja sen takia pysyä Suomessa.



ap

ulkomaille. Ja varmaan muutkin, jotka sitä potevat.



Mutta loppujen lopuksi koti on siellä, missä rakkaatkin ovat. Kakkosasunto kuulostaisi varsin hyvältä vaihoehdolta.

Tietääkseni vain Ruotsissa on yhtä edullinen ja kattava päivähoito kuin Suomessa. En halua ajatustasi tyrmätä, mutta monet asiat vain ovat Suomessa paljon helpommin järjestettävissä. Lisäksi mahdollisuus työskennellä omalla äidinkielellä on mielestäni todella arvokas asia, jonka tajuaa vasta, kun joutuu työasioissa vieraalla kielellä kamppailemaan.



-Keski-Euroopasta terveisiä-

Kerätään katkeruutta ja voidaan sitten erota parin vuoden päästä. Hyvä mies ja isä ilmeisesti, mutta ei halua jättää kaikkea täällä. Täytyy sanoa, että sun ois täytynyt miettiä tätä aiemmin. Kun olet jo valinnan tehnyt miehen hyväksi, olis tosi tuuliviirimäistä lähteä muuttamaan minnekään. Sehän vie lapselta isän lopullisesti, jos näkee vain pari kertaa vuodessa. Nykyajan ihmiset ovat todella itsekkäitä. Kaikki mulle mun unelmien mukaan!

Oletko kysynyt jos se muuttaisi vaikka vuodeksi? Jos se ei halua muuttaa, niin et sinä voi sitä pakottaakaan. Jos on niin hinku, niin eroa ja mene yksin.

kokonaista kaksi vuotta vanhempana.



Et sinä omia ongelmiasi pääse pakoon siellä ulkomaillakaan, viet ne mukanasi plus lisäksi koko joukon uusia, jotka tulee siitä että hajotat perheesi tai painostat miehen johonkin mitä hän ei tahdo.

Arki on arkea ulkomaillakin ja aluksi voi tuntua jännittävältä ja mielenkiintoiselta, mutta kyllä se arki pikkuhiljaa muotoutuu. Ei Suomi mielestäni ole myöskään erityisen harmaa tai tylsä. Suomihan on kohtuullisen iso maa ja paljon erilaisia maisemia eri vuodenaikoineen, joissakin maissa taas on ympäri vuoden samanlaiset ilmat ja maisemat. Vaikka Suomi on monipuolinen niin minulle se ei kuitenkaan sovi. Asumme lämpimässä maassa mutta en väitä, että täällä olisi yhtään sen ihmeellisempää kuin Suomessa, ainoastaan ilmasto on kivempi ja se mahdollistaa monia asioita. Toisaalta taas joku muu viihtyy Suomessa hyvin, koska siellä voi harrastaa eri lajeja eri aikoina vuotta. Niin ja itse päätin asuinmaani ilmaston perusteella, kyllä se ilmastokin vaikuttaa elämänlaatuun aika paljon.



Vierailija:

Lainaus:


Suomi on melko harmaa ja tylsä maa, jossa arki on aina sitä samaa.




Onko miehesi siis perheyrityksen joku johtaja tai muu " korvaamaton" ? Onko miehellä sisaruksia tai muita, jotka voivat myös pyörittää yritystä vai " vaatiiko" se yritys juuri miestäsi menestyäkseen? Ymmärrän myös miestä, että on tosi hankala lähteä jos on " unelmatyö" omassa perheyrityksessä, jossa ilmiselvästi viihtyy hyvin kuin jos menisi jollekin vieraalle töihin (ainakaan pysyvästi).



Kaiken kaikkiaan inhottava tilanne teillä, mutta ei elämää voi ennakoida ja turha katua valintojasi. Olet sentään miehen ja lapsen saanut, vaikka ymmärränkin, että tuo ulkomaankaipuu on kamala tunne. Meilläkin on sitä koko ajan ja olemme muuttamassa ulkomaalaisen mieheni kotimaahan, mutta siltikin aina välillä mietin olisko parempi täällä jne. mutta ei kaikkea kannata jossitella. Elämä on elettävksi tarkoitettu. Muut jo antoikin vinkkejä kakkosasuntoa ym.



Minne päin haluaisit muuttaa? Onko miehellä muita pakottavia syitä pysyviä Suomessa kuin työnsä? Entäpä ilmasto? Millaisessa ilmastossa miehesi viihtyy parhaiten? Onko lämpöä kaipaava vai riittääkö nämä Suomen vuodenajat? Vaikea nyt keksiä miten voisit vakuuttaa miehesi ulkomaanmuutosta. Ei kannata kuitenkaan ehkä nyt alkaa millään avioeroilla uhkaamaan, tilanne vaan kiristyy ja siitä ei luultavasti hyvää seuraa.



No enpä nyt osaa oikein neuvoa, mutta sen vaan sanon, että hengessä olen mukana ja toivon, että jotenkin pääsisit vielä tuon ulkomaanhaaveesi toteuttamaan :)

Viittasin 22-vuotiaana solmimaani avioliittooni " Suomeen jämähtäneen " mieheni kanssa, kun sanoin " näin vanhemmalla iällä" , montako kertaa tämä vielä pitää toistaa?



ap

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat