Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (101)

lasten kannalta onnellista että saavat olla kotihoidossa.



Itse en ole kotiäiti, mutta (aina välillä) haluaisin olla. Tiedän kuitenkin että todellisuus taitaisi olla karumpaa kuin kuvitelmat, pelkään että seinät alkaisivat kaatua päälle ja elämän pieni piiri ahdistaa.



Silti ihailen näitä naisia jotka jaksavat olla pitkään kotona. Tietty on ihmisiä, joiden kotona " lorvimista" en ihaile, mutta...

Lapset ovat olleet kerhoissa muutamina päivinä viikossa sekä eskarissa. Viihdyn kotona ja lapseni osaavat (onneksi) myös arvostaa kotonaoloani, ts. sanoen usein huokaavat, onneksi olet kotona, ettei tarvitse olla koko päivää hoidossa. Molemmat lapset ovat reippaita, kohteliaita ja hyväkäytöksisiä nuoria miehiä.



Tiedän, että monet tuttavamme ihmettelevät elämäämme (minäkin yliopiston käynyt ja ihan hyvä työ, josta hoitovapaiden jälkeen irtisanouduin) mutta en anna sen häiritä :) Se, mikä on hauska huomata, on uusien tuttavuuksien asenne. Kun ollaan tavattu useampaan kertaan ja tietävät, että olen ollut pitkään kotona mutta eivät tiedä koulutustani. Ovat selkeästi jo omassa päässään muodostaneet käsityksen ammatistani ja kun kuulevat olevani akateeminen, on usein ilme aika hämmästynyt. Teen myös jonkin verran hyväntekeväisyystyötä sekä siivoan ja käyn kaupassa kahdelle isovanhemmalleni. Elämäni on mielestäni ihanan seesteistä mutta silti sillä on sisältöä, muut tosin voivat pitää minua laiskana ;-)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ja teillä ei ole avioehtoa, joka suojaisi tätä omistusta? Hyvä vitsi...





Vierailija:

Lainaus:


Miehelläni ei ole mitään tavallista työntekijän ryhmähenkivakuutusta, koska omistaa itse osan yrityksestään (kyseessä suurehko perheyritys).



Sinä et tiedä meidän perheen järjestelyistä mitään (miten voisitkaan, koska tietosi perustuvat anonyymiin, varsin ylimalkaiseen selvitykseen), joten ehkä on parempi että jätät meidän tilanteemme syvällisemmän analyysin väliin ja keskityt johonkin tuotteliaampaan. Vaikkapa siihen työntekoon. :)



47




Äidit saavat minun puolestani olla kotiäitejä/rouvia vaikka koko ikänsä jos mies suostuu elättämään. Itse en pystyisi, tykkään itsenäisyydestä, omasta rahasta ja ennen kaikkea henkisestä virikkeestä.



Epäilyttää vaan millaisia lässyköitä tuollaisista lapsista tulee. Useimmat lapset kehittyvät silmissä. kun menevät hoitoon. Itse olin kotona kouluikään asti ja olisin mieluummin ollut tarhassa, vaikka meillä olikin hoitolapsia ja sisaruksia. Koulussa oli vaikea sopeutua ryhmään, olin tosi ujo.



Mielestäni turvallisuus korostuu ehkä turhankin paljon kun puhutaan lasten hoidosta. Ei kai lasten maailma niin vaarallinen ole, kun lapsia rohkaisee kohtaamaan toiset itsevarmoina.





Olen hoitanut kaikki lapseni kotona kouluikään asti. Vanhin on jo aikuinen, kolme seuraavaa koululaisia ja nuorin on 5-vuotias. Neljä vanhinta eivät käyneet eskariakaan, vaan olivat seurakunnan kerhossa. Nuorin taas menee eskariin, kun seurakunta ei järjestä kerhotoimintaa 6-vuotiaille. Olen silti kotona eskarivuoden ja sen jälkeenkin, koska ryhdyn perhepäivähoitajaksi.



Olen ollut kotiäitinä siksi, kun olen halunnut itse hoitaa lapseni. Ei siihen sen kummempaa filosofiaa tarvita. Olen myös kotona viihtyvää tyyppiä, ja vieläpä korkeasti koulutettu (jos sillä nyt mitään merkitystä on). Taloudellisesti pärjätään juuri ja juuri. Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa, mutta kaikkeen tärkeään rahat ovat riittäneet. Lapset oppivat kerhossa tulemaan hyvin toimeen toisten kanssa ja koulussa he ovat pärjänneet loistavasti.

Vierailija:

Lainaus:


Onko naisille oikeasti nykyään täysin vieras ajatus se että kasvattaa ne oman lapsensa ja hoitaa ne omat lapsensa kouluikään asti? Kukaan teistä ei oikeasti halua olla lastensa kanssa ne tärkeät ensimmäiset vuodet?? Minulle ainakin tulee olo että miksi lapsie tehdään tähän maailmaan jos äiditkään eivät jaksa panostaa lapsiinsa edes 7vuotta?






Seitsemän vuotta ei todellakaan ole " tärkeät ensimmäiset vuodet" .



Haloo hattara!!

olisi sitten illalla niin tolkuttomasti.



Mutta jos olet yh, kuten tästä saa käsityksen, niin silloin on kyllä ihan hyvä viedäkin lapsi hoitoon, saa paremmin tukea omalle kasvatukselle, ja lapsikin huomaa paremmin, että ei se äiti vaan mielivaltaisesti niitä ohjeitaan jakele.



Vierailija:

Lainaus:


Illalla alkaa kotitöiden teko ja kun olisi aikaa tehdä muutakin kuin pestä pyykkiä, ei enää jaksa.




Kummallista maalailua tuommoinen että työelämässä vähintään 40 v. oleminen nähdään ainoana oikeana (ja hyväksyttävänä!) ratkaisuna naiselle.



Ottaahan se varmasti päähän, että joillain on mahdollisuus järjestää asiansa kuten tuolla 47:lla (omassa tuttavapiirissä muutama vastaavanlainen tapaus), mutta hei, elämä on...



t. Kotiäitinä jo 6. vuotta

Onko se niin vaikea käsittää että kaikki kotiäidit eivät ole peruskoulun jälkeen kotiin " jämähtäneitä" typeryksiä? No, kaikilla on oikeus mielipiteeseensä..

täällä kehäkolmosen ulkopuolella on kyllä ihan mahdollista asua omassa asunnossa ja äidin olla kotona vaikka nuorin lapsi jo yli 3 eli kotihoidontukea ei saa, ja mies ihan tavallinen keskipalkkainen. Puhun kokemuksesta.

Ja mistä virikkeistä te puhuttu? Mitä lapsi kaipaa ja tarvitsee sillon kun se on pieni?



-syliä

-ravintoa

-leikkiä

-puhtautta

-rakkautta ja rajoja

-raitista ilmaa



Tässä on perusasiat. Lapsi ei pienenä kaipaa muuta. Lapsia näkee ulkona ja heidän kanssaan voi leikkiä. Seurakuntakerhoissa oppii hyvin ryhmätyöskentelyä jne.



Jos äiti on LÄSNÄ kun lapsiaan hoitaa kotona. Puuhailee, laulaa, leikkii ja hoivaa niin lapsi ei tarvitse mitään muuta siihen kodin rinnalle.

En ole mukana missään " hömppäverkostoketjuissa" , vaan minulla on oman alani koulutusta vastaava oma liikeidea, joka pystyy joustamaan perheen ehdoilla.



Minulle on tärkeää, että olen lasteni saatavilla silloin, kun he eniten minua tarvitsevat. Kuitenkin haluan lasteni oppivan, ettei raha kasva puissa.

Parempi kuin se että muksuja kuskataan virikehoitoihin vanhempien ollessa kotona tai se että 10 kk vauva viedään hoitoon.

Meillä esikoisella alkaa eskari ensi syksynä ja ollut kotihoidossa/seurakuntakerhossa/harrastuksissa ryhmässä.

Eskarissahan sitä käydään sitten joka pvä ja eikös se tarkoitus ole SIELÄ saada sitä kouluvalmiutta.. ei kai sitä herrantähden ole pakko aloittaa aiemmin jos vanhemmalla mahdollisuus hoitaa kotona.

Eskarista se sitten alkaa, eikä loppua näy kouluille ja opiskelulle.

Joskus tuntuu, että osa valittajista on kateellisia äitejä jotka oikeastaan itsekkin haluaisivat olla kotona, mutta syystä tai toisesta se ei ole mahdollista.

Mutta kai se kodistakin hiukan riippuu onko lapsen hyvä olla kotona vanhemman kanssa, jos yhdessä liikutaan käydään ja puuhaillaan.. kuka lapsi ei viihtyisi kotonaan?

Minusta on aivan ok olla kotona kouluikään asti, niin olin minäkin aikoinani (1krt viikossa srk kerho) ja oikeen hyvin meni kouluun siirtyminen.

Siihen aikaan ei edes mitään esikouluja ollut.

Meillä ei ole ainakaan tarvittu yhteiskunnan tukea (rahallisesti) euroakaan tänä aikana eikä tarvita jatkossakaan ja jos sellainen paikka tulee eteen, siirryn tietenkin työelämään kodin ulkopuolelle.

Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat