Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (101)

Kävisin toki lasten kanssa kerhoissa ja harrastuksissa päivisin, ja vielä kun lapsia on useampi niin leikkiseuraa on myös kotona. 15



Vierailija:

Lainaus:


Siis että lapselle on aina onnenpotku jos saa olla kotihoidossa eikä tarvi mennä päiväkotiin.



Näin sanoivat myös omien lasteni hoitajat päiväkodissa kun lapset jäivät kotiin uuden vauvan syntyessä.



Vierailija:

Lainaus:


Kun tuota päivähoidon erinomaisuutta aina niin hehkutetaan, mietityttää tietysti, että jäisikö lapseni jostain paitsi kun eivät olisi päivähoidossa.







esikouluun asti kotona. Ei tämä nyt mitään jälkiä minuun ole jättänyt, olen ihan iloinen ja reipas ja hyvin elämässä pärjännyt aikuinen. Mutta itse en tekisi tuollaista valintaa.



Oli vaikea mennä eskariin, jossa suuri osa lapsista osasi jo kaikenlaisia ryhmäleikkejä ja minä jäin niistä helposti pois, kun olin ujo ja jotenkin häpesin sitä, että en osannut niitä leikkejä.



Eikä äitini minua silloin 80-luvun alussa mitenkään leikittänyt ja kerhottanut. Olin yksin pihalla aika paljon ja naapurin lapset, joiden äidit möys olivat kotiäitejä, kiusasivat minua minkä kerkesivät. Ja kun sitten itse vähän kasvoin, kiusasin luultavasti taas pienempiäni.



Minusta on ihan luonnotonta, että isojen lasten äiti on vuosikausia kotona tekemättä töitä. Ja kamala riski äidille itselleen. Minun äitinit sentään teki niitä töitä, koska hänellä oli se yrityksensä. Olen ylpeä hänen työstään, en pätkääkään niistä vuosista, jotka hän " uhrasi" meihin lapsiin olemalla kotona. Silloin ei vielä ollut niin helppo saada päiväkotipaikkaa, joten sikäli äidilläni ei ehkä ollut vaihtoehtoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun omassa kodissa on opittu työntekemisen ja omasta elämisestään vastaamisen tärkeys, niin ei siinä jäädä kotiin yhtään pidemmäksi aikaa kuin on pakko.



Itse olen ollut yli 3 kertaa pidempään kotona, kuin oma äitini, joka lähti töihin, kun olin 3 kk. Ja taastusti äitini halusi minut.



Ja yhteiskunnan tuilla ei tule toimeen muuta kuin osassa tätä maata. Kaikki eivät asu pöndellä tai vuokrakolmiossa.



Vierailija:

Lainaus:


Mieluiten tervepäiset lapset kun rikkaus. Olen sitä mieltä että ne äidit jotka eivät voi edes sitä kolmea vuotta kotona lapsia hoitaa eivät lapsiaan ole oikeasti tähän maailmaan edes halunnut. Kumma että raha menee lapsien edelle. Toimeen tulee yhteiskunnan tuillakin(kotihoidontuki).



Hoitakaa ne lapset itse, älkää pistäkö muitten hoidettavaksi. Vanhemuus on sitä että huolehtii pienestä lapsesta. Päiväkodintädit teidän lapsistanne huolehtii, ette te. Hävetkää!




että yksi syy siihen että lapset/nuoret voivat nykyään huonosti, on siinä että vanhemmilla ei ole aikaa lapsille. Eli siis uskon, että kotona hoidetut lapset ovat/tulevat olemaan tasapainoisempia.



Mutta en tarkoita, etteikö lapset saisi hoidossa olla yhtään eikä missään vaiheessa...Mutta siihen,mikä on tarpeeksi, mikä liikaa, en osaa sanoa mitään.



Itsellä kaksi lasta, maantantaista torstaihin 5h/päivä hoidossa. Nuorempi ollut 2-vuotiaasta, vanhempi 3-vuotiaasta. Ja tämä on juuri sopiva määrä heille. Lapset ovat sosiaalisia, toiset huomioonottavia ja kilttejä.

Pää hajosi, kuten monelta muultakin kotiäiti-kokelaalta. Älykäs ihminen tulee hulluksi kun arjessa suurin haaste on se, pukeeko tänään talvihaalarin vaiko toppatakin...huh.



Ehkä kotiäidit ovat sellaisia emo-tyyppejä, joiden suurin unelma on helliä lapsiaan (en sano tätä pilkkaavassa mielessä!). Minun suurin unelmani kotiäitinä oli päästä pois tilanteesta, ihan minne vain.



Lapsi täytti 2 vuotta ja aloitti päivähoidon.

Tosiaan on kerhoja ym. toimintaa, ettei ne lapset ilman ryhmäharjottelua jää. toivoisin, että voisin olla kotona ainakin siihen että lapset ovat 5v, mutta taloudellinen tilanne sen ratkaisee.

Sanoinko ettei meillä ole avioehtoa? En sanonut. Sanoin vain että erossa saisin talomme sekä puolet miehen _avioliittomme aikana_ ansaitsemasta omaisuudesta. Meillä on avioehto, joka sulkee pois oikeuteni miehen yrityksen osakkeisiin sekä hänen tulevaan perintöönsä (tosin tämän ovat jo hänen vanhempansa tehneet testamentilla). Kaikki muu menee kyllä puoliksi, nimenomaan siksi, koska olen tehnyt tämän valinnan ja luopunut omasta urastani perheen takia.



Minulla on kyllä akateeminen koulutus, jolla todennäköisesti saisi töitä mikäli mies sattuisi minusta eron ottamaan.



47

Kyllä päiväkoti tekee hyvää monille lapsille. Tutkimusten mukaan päiväkodissa hoidetuilla on paremmat taidot kouluun mentäessä kuin pitkään kotona hoidetuilla. Tämä tarkoittaa sosiaalisia, kielellisiä ja matemaattisia taitoja. Kuitenkin emotionaalinen kehitys on parempaa niillä, jotka ovat saaneet viettää aikaa rauhallisessa kotiympäristössä. Tutkimukset eivät näe tätä puolta eli sitä, miltä lapsesta tuntuu. On myös vanhemman valittavissa, mitä taitoja pitää tärkeänä. Näkisin, että nykymaailmassa sosiaaliset taidot on etusijalla, mutta en vähättelisi henkistä puoltakaan. Onko se, että lapsi menestyy tehtävissä ym. paremmin tärkeämpää kuin se, kuinka hänen itsetuntonsa on kehittynyt?



On hienoa ja upeaa, jos lapsi saa olla varhaiset vuodet kotona. Itse kuitenkin pistäisin lapseni päiväkotiin viimeistään eskariin. Seurakunnan eskarit ja muut kerhot eivät vastaa päiväkodin pedagogista puolta yhtä hyvin. Kotihoidonkin aikana yli 3-vuotiaan olisi hyvä olla viikottain tekemisissä muiden lasten kanssa. Mutta niin kuin moni muukin asia, tämäkin kaikki on yksilöllistä, lapset on erilaisia tarpeineen...

No en kyllä oikein ymmärrä naista joka täysin omistautuu ISOILLE lapsilleen. Tuskinpa se on edes kovin monelle taloudellisesti mahdollista??!



Itse oon tehnyt ratkaisun että olen yrittäjä ja yritän tehdä töitä n. 4-5 päivää viikossa á 5-6 h/päivä + siihen päälle joskus vielä iltaisin lasten nukahdettua. Tää ei kyllä onnistu millä alalla tahansa, onneksi tuli opiskeltua sellaiselle alalle että pystyn myymään palveluitani vapaasti.



Mieskin on kyllä niin epätyypillisessä työssä että usein on paljon kotona lasten kanssa. Esim. nyt kevään aikana tekee vain 3 päivänä viikossa töitä. Sitten kesisin paahtaa lähes päivittäin töitä...



Asuimme aikaisemmin vanhassa talossa syrjäseudulla ja siellä olisi varmaan ollut mahdollista tehdä se ratkaisu että mä olisin jäänyt täysin kotiin (mitä en kyllä haluaisi). Mutta kun halusimme kuitenkin muuttaa parempaan paikkaan niin muuta ratkaisua ei ole kuin rakentaa uusi talo ja sehän tarkoittaa sitten sitä että mäkin " joudun" tekemään lisää töitä. Mutta kyllä se mulle sopii, pidän työstäni, enkä näe syytä miksi lasten pitäisi kärsiä vaikka minä olen välillä töissä. Kotoa kuitenkin teen töitäni.

Sanoisin niin, että tietyissä tilanteissa ymmärrän hyvin tuon kotiin jäämisen pidemmäksi aikaa.



Esimerkiksi, jos miehellä on kovin vaativa ura (on esim. yrittäjä) niin onhan se koko perheen kannalta helpompaa, jos toinen vanhemmista pystyy omistautumaan kodille, lapsille ja miehelle. Esimerkiksi itse olen 2 lapsen äiti, edelleen kotona vaikka vanhin on jo 8 ja nuorempi 5 v. Sillä välin kun lapset ovat koulussa ja virikehoidossa (kyllä, mutta yksityisessä päiväkodissa) minä harrastan liikuntaa, sisustan, hoidan puutarhaa, opiskelen kieliä, tapaan ystäviä ja toimin vapaaehtoistyössä. Iltaisin minulla on energiaa ja aikaa perheelleni 100:sti. Miehen rinnalla jaksan levänneenä ja hyvinhoidettuna edustaa, olla aurinkoinen ja sosiaalinen, kun oma ura ei paina päälle.



Tiedän, tämä saattaa kuulostaa kornilta, mutta tämä on täysin oma valintani. Eläkkeeni ja toimeentuloni ovat turvattuja eron ja miehen kuoleman varalta: Meillä on keskinäinen testamentti, miehellä iso henkivakuutus ja minulla omissa nimissäni mieheni lahjoittamaa sijoitusomaisuutta (korvauksena siitä, että olen " uhrautunut" tällä tavalla perheemme takia). Olen hyvin onnellinen tästä valinnastani, enkä kaipaa työelämään. En ymmärrä niitä, joille työ on ainoa elämänsisältö, sitä sisältöä on nimittäin helppoa löytää muualtakin, siis myös kodin ulkopuolelta.



Että tässä nyt vain oma näkökulmani asiaan.

mies elättää koko perheen, vaimo kotona. lapset jo kouluiässä, nuorin taitaa olla ekalla tai tokalla. vaimolla ei ole ammattia mutta pitää itseään jonkin sortin muusikkona. helppohan se on musisoida kun mies tuo leivän pöytään. miehelle järjestely tuntuu sopivan kun on aina ruoat yms laitettuna ja lapset hoidettuna niin ei tartte tehdä mitään.

Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat