Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (101)

Olisin itsekin jos olisimme saaneet lapsia niin että ei olis " pakko" lähteä töihin. Eli olemme kärsineet aina lapsettomuudesta ja kyllä katsotaan pikkasen kieroon jos yhden lapsen äitinä olet kotona vain. :( Haluaisin kyllä olla! Lapselle on kuitenkin paras paikka se koti ja kasvattajana vanhemmat!

lasteni näkökulmaa tässä:



Lapseni ovat tasapainoisia, onnellisia ja sosiaalisia. Molemmat ovat kotihoidon ohella käyneet puolipäivähoidossa ja harrastaneet paljon lajeja, joissa tutustuvat muihin lapsiin. Mielestäni he ovat jopa sosiaalisempia ja ehdottomasti paremmin kasvatettuja ja käyttäytyviä kuin joidenkin tuttavaperheidemme lapset jotka ovat olleet kokopäivähoidossa 1-vuotiaasta lähtien...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kotona olisi hyvä olla siihen asti kuin lapsi täyttää 3v, itse en ole ollut kjuin yhdellä lapsella. Nuorimmainen meni hoitoon 1v ja toinen hoitoon 2,5v. Nuorimmainen siivoaa, tottelee, laittaa omat tavarat oikeille paikoille mutta vanhempi ei ole koskaan, tiedä sitten onko hoidon syytä mutta näin meillä.



Itse aijon nyt olla uuden vauvan kanssa 3v kotona mikäli mahdollista.

Itse ajattelen että jos 7v on kotona noin kauan tulee hänestä jotenkin mettäpöllöö, eikä oikein osaa käyttäytyä koulussa. Tietysti jos omistaa vanhemmat jotka osaa pitää yhtä tiukkaa kuria kuin hoidossa ja kaverita ja toimintaa riittää niin eihän sitä pakko ole hoidossa olla, itse en vain ole tämän tyylinen äiti että olisin pystynyt toteuttamaan samat asiat kuin hoidossa.

Jokainen tehkööt ratkaisunsa omien mieltymyksien ja mahdollisuuksien mukaan.

Itse haluaisin olla kotona, mutta taloudellisesti se ei ole mahdollista. Kauhealta tuntuu ajatella, että lapsilla olisi pitkät hoitopäivät. Päiväkodissa ei opita muuta kuin kyynärpää taktiikkaa. Kerhot ja kaverit riittää lapsille.

Minua ei haittaa jos joku menee töihin tai toinen on kotona, kunhan on hyvä olla. Kotona olijahan voi olla myös välillä isä.

Kun nyt puhutaan avioeroista ja miehen kuolemasta joka jättää kotiäidin köyhyysloukkuun niin mitäpä sitten kun on ollut ikänsä töissä, vienyt lapset hoitoon pieninä ja yllätten kuoletkin ENNEN kuin pääset nauttimaan siitä suuresta eläkkeestä? Kannattaako kaikkea ajatella niin kovasti etukäteen? Onko mitään takeita siitä, että eläkejärjestelmä on vielä voimassa kun AV -mammat jäävät eläkkeelle? Ehkä kasvihuoneilmiö tappaa meidät kaikki, tai ydinonnettomuus...



Itse olen koulutettu kotiäiti ja olen hoitanut yhdeksän vuotta kahta lastani kotona. Kotiäitiys jatkui pitkään lapsen sairauden takia mutta muitakin syitä oli. Kuten se, että nautin lasteni kanssa olemisesta enkä usko, että olen pilannut heidän elämäänsä kotiäitiydelläni.



Itse olen " päässyt" hoitoon nelikuisena, samoin mieheni. Olen kolunnut muutamat tarhat, perhepäivähoitajat jne. Samaa en halunnut lapselleni. En koe, että olisn saanut hoidosta mitään ihmeellistä itselleni. Muistotkin ovat pääasiassa kurjia. Se varmaan vaikutti osaltaan siihen että olen nyt entinen työtävieroksuva, laiska, miehen elättämä kotiäiti. Nyt olen töissä ja voin sanoa, että todella kaipaan kotiäitiaikoja tämän kaiken kiireen keskellä.

Minä olen harkinnut sitä että hoitaisin lapset kotona kouluikään asti. Olen nyt hoitovapaalla kahden lapsen kanssa ja kolmas on suunnitteilla joten aikaa on asiaa vielä pohtia.



Aiemmin minäkin pidin lasten kotona hoitamista lusmuiluna ja työn välttelynä, kun sain omia lapsia ajatukset muuttuivat. Asiaan vaikuttaa paljon myös se että olen pienipalkkaisessa työssä eikä työni ole mikään kutsumusammatti, joten työelämä ei sinänsä anna minulle mitään. Töihin palatessani hoitomaksut söisivät suurimman osan palkastani mikä vähentäisi työmotivaatiota entisestään.



Miehelleni kotiäitiyteni olisi ihan ok, jos rahat vain riittävät. Ajatukseni on ollut että hakisin jotain iltatyötä tai viikonlopputyötä. Mieheni olisi lasten kanssa illat ja minä päivät. Kun hoitomaksut säästyvät minun ei tarvitsisi tienata paljoakaan että perheen tulotaso olisi riittävä. Kokopäivätyöhön palaisin kun lapset olisivat niin isoja että pärjäisivät koulupäivän jälkeen ilman aikuista.



Kun tuota päivähoidon erinomaisuutta aina niin hehkutetaan, mietityttää tietysti, että jäisikö lapseni jostain paitsi kun eivät olisi päivähoidossa.

Jos ei ole ansiotyössä, niin ei kerry tuloja saatikka eläkettä ym. Sitten jos tulee avioero, ja on vielä avioehto, niin voi olla aika tukalaa jos ei omaa omaisuutta tms perintöjä ole taustalla.



Mutta kukin ottaa haluamansa riskit.



Lapselle tekee hyvää viettää aikaa samanikäisten kanssa, mutta sitä vartenhan on avoimet päiväkerhot ym toiminta, jota ainakin varakkaat ja fiksut kunnat ja seurakunnat järjestävät kotihoidetuille lapsille.



Mieheni on osakas aika isossa yrityksessä ja hänellä on työpaikan puolesta 400 000 e:n henkivakuutus sekä lisäksi yksityinen henkivakuutus. Silloin kun hän oli firmassa " vain" työntekijän asemassa, tuo henkivakuutus oli kylläkin paljon pienempi, mutta osakkuusaseman myötä se nousi.

Vähän suunnittelua ja rahallista panostusta se toki vaatii, mutta omasta kokemuksesta voin kertoa ettei ole suuri vaiva, kun yhteisestä asiasta on kyse. Parillasadallatuhannellakin elelee mukavasti pari vuotta ja vaikka kouluttaa itsensä uudelleen, ja eläkevakuutuksesta saa lisäturvaa vanhuuden päiville. Ja avioerotapauksessa omaisuus menee puoliksi, ellei ole avioehtoa.

Monessa merkityksessä ;)



Onhan se aika outoa, että täällä perheillä on usein valittavana joko se, että molemmat käyvät KOKOPÄIVÄtyössä (37-40h/vko) tai se, että toinen on kokonaan kotona ja toinen tekee ylipitkää työpäivää. Myös päviäkotipaikat ovat yleisemmin kokopäiväisiä kuin osapäiväisiä, eikä esim. 6-tuntinen päiväkotipäivä vähennä vielä hoitomaksua yhtään (osapäiväisyyden raja on alle 5h).



Itselleni ainakin optimi olisi lyhyt työpäivä ja nelipäiväinen työviikko, mutta se on taloudellisesti ihan mahdotonta näillä systeemeillä :-/ Nyt olen kotona, mutta lapsillemme tekisi hyvää päästä osaksi ihan oikeaa lapsiryhmää ohjattuine toimintoineen sen 4-5 krt viikossa pidemmäksi aikaa kuin mitä kerhot (2-3h) on. Ja mulle tekisi hyvää tehdä " jotain omaa" ja muillekin kuin omalle perheelle hyödyllistä välillä.

Oma äitinikin oli kotona siihen asti kun pikkuveljeni meni kouluun ja sitten vasta meni töihin. Tämä tapahtui 70-luvun alussa ja oli siihen aikaan vielä aika tavallista. En ole ikinä ollut päiväkodissa, mutta omat lapseni ovat kaikki.

Itseasiassa hän jäi kotiäidiksi kun synnyin ja oli kotona aina siihen saakka kun jäin ylioppilaaksi. Sitten hän pääsi muutaman vuoden päästä sairaseläkkeelle.

Perheemme eli ihan hyvää elämää taloudellisesti, sillä isälläni oli kohtalaiset tulot. Isäni jäi eläkkeelle ja vain kaksi vuotta tämän jälkeen kuoli.

Ja paitsi että tästä tuli perheeseemme valtavasti surua, isäni kuolema myös muutti äitini taloudellisen tilanteen. Aiemmin he saivat isäni eläkettä sen verran, että tulot olivat nettona lähes 2000 euroa kuussa. Ihan hyvä kahdelle eläkeläiselle. Kävimme monta kertaa koko konkkaronkka ulkomailla asti ja isäni tietysti maksoi aina kaikki matkat.

Tilanne on nyt se, että äitini saa eläkettä kaikkineen käteen noin vajaat 600 euroa. Pudotus on aika iso kotirouvalle, joka on tottunut hyvään elämään.

Ja aika monella nykypäivän kotiäidillä on sitten aikanaan sama tilanne edessä. Kyllä tämä äidillekin oli pienoinen shokki. Hän oli tottunut aika hyvätasoiseen elämään matkoineen kaikkineen, ja yhtäkkiä rahaa riittääkin vain tarpeelliseen, koska niitä miehen tuloja ei enää ole.



Sen vielä ymmärrän, että suurperheessä voi olla ihan järkevää, että toinen vanhemmista jää suosiolla kotiin lasten kanssa. Sellainen on kuitenkin ihan uusi ja outo muotivillitys, että yksi aikuinen hoitaa jopa vain yhtä tai kahta yli 3-vuotiasta lasta kokonaan kotona! Olipa sitten kyseessä yksityinen lastenhoitaja tai lasten oma äiti/isä, on se minusta laiskuuden huippu.



Ennenvanhaan lapsia oli liuta tai sitten hoidettiin lasten lisäksi esim. maatilan hommia tai naapuruston lapsiakin. Omakin äitini on ollut kotona yhteensä 10 vuotta meidän ollessa alle kouluikäisiä, mutta hän sentään toimi samalla pph:na muidenkin lapsille, vaikka taloudellisesti siihen ei ollutkaan mitään pakkoa.

mutta osaatteko te oikeasti laskea millä sitten eläkeellä elätte, tai jos tulee avioero?



Vrt. sinä jolla on sijoitusomaisuutta, jos omaisuutta on avioeron hetkellä esim. 200 000 euroa, siitä saa max. tuottoa pitkäaikaisena sijoituksena n. 6% vuodessa 12 000 euroa - vero 28% = 8640 euroa. Tämä jaettuna 12 tekee 720 euroa kuukaudessa - onko tämä kaikki kuukausitulosi + työmarkkinatuki ja lapsilisät ja lasten elatusmaksut? Jos asut pk-seudulla ja haluat käydä jatkossakin kampaajalla, ostaa vaatteita ja matkustella, olet tosi köyhä! Avioehdon kautta saatu puolikas asunnosta ei paljon lohduta, koska jossainhan sitä pitää asuakin. Lisäksi joudut asumaan lastesi kanssa tosi ahtaasti.



Lasten kasvaessa myös menot kasvavat. Maksaako entinen, mahd. uusperheellinen miehesi sitten kiltisti lukion kirjat, autokoulun, kielikurssin, valmennuskurssin pääsykokeisiin jne. vaikka kolmella lapselle kahden vuoden välein? Veikkaan, että aika monen uusi puoli vaatii, että nämä kulut vähintäänkin puolitetaan.



Käykää hyvät ihmiset töissä! Vaikka kuinka pienet tulot ja osa-aikatyökin on parempi kuin olla täysin työmarkkinoiden ulkopuolella. Osa-aikatyöstäkin voi aina ponnistaa kokoaikatyöhön helpommin kuin täysin työmarkkinoiden ulkopuolelta. Keski-Euroopassa kotiäidin turvaverkko on paljon parempi, meillä on tämän hoitovapaajärjestelmän kautta luotu naisille hirveä sudenkuoppa. Kun tämä nykyinen kotiäitisukupolvi eläköityy, meillä on todellinen köyhäläisluokka.



Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat