Vierailija

Itse muistan lapsuudesta yhden kerran, jolloin isäni oli kännissä ja minua pelotti ihan hirveästi.

Sivut

Kommentit (44)

Äitini oli yksinhuoltaja joka ei seurassani juonut kuin joskus saunasiiderin tai ruuan kanssa viiniä. Näin hänet lapsena vain kerran humalassa uutena vuotena jolloin läsnä oli koko suku ja muistan siitä uudesta vuodesta vain se että se oli aivan mahtava! Muistan sen uuden vuoden edelleen koko elämäni parhaana.

Isäni ei juonut koskaan kun kävin hänen luonaan. Satunnaisen saunaoluen otti.



Sen sijaan isovanhempani ovat useinkin olleet humalassa erilaisissa juhlapyhissä ja tilanteissa. Välillä se oli hauskaa ja heidän jutuilleen naurettiin, toisinaan se oli helvetin ärsyttävää ja välillä jopa karmivaa.

Ukkini, äitini, isäni ja kummini ovat ottaneet lähes aina seurassani niin että yhdessä ollaan naurettu, pelattu, höpötelty jne. On ollut aina kivaa, mutta ne pahimmat muistoni liittyvät äitini äitiin...



Hän oli/on toisinaan rasittava humalassa. Välillä itkee että voi kuolla jo huomenna (ihan meille pienille aloitti sen jo) ja toisinaan on sellainen ärsyttävän kometelevainen ja aina juo itseltään tajun pois lopulta kunnes sammuu lattialle.

Muistan erään painajaismaisen risteilyn jolle läksin mummoni ja hänen miehensä kanssa. Mummoni oli koko ristelyn naamat ja oksensi hytin lattialle... Kuvottava reissu.

Äitini on aina inhonnut tuota puolta äitissään ja on hyvin harmissaan asiasta.



Ja kamalalta tuntuu ajatus siitä, että ihmiset tosiaan ajattelevat, että mitä vanhempi lapsi on, sitä enemmän voi kännissä olla. Pieni lapsi ei ymmärrä kännissä oloa eikä koe sitä niin ahdistavaksi kuin vähän vanhempi. Ja sanon tämän ihan kokemuksesta. Mitä vanhemmaksi tulin, sitä enemmän minua kännäävä isä ahdisti. Lapsia ne on yli kymmenenvuotiaatkin.



Kadehdin ihan hirveästi ihmisiä, jotka voivat tosiaan muistella sitä ainoata kertaa, kun vanhemmat olivat kännissä.



Ja tosiaankaan yhden tai kahden viinilasin juominen ei tarkoita kännissä olemista, outoa, että joku ihmettelee mitä kamalaa siinä on. Kännissä ollaan, kun on juotu kossupullo. Ja usko pois, se tuntuu hirveältä, viikonloppu toisensa jälkeen, kun pakopaikkaa ei ole, vaan kotona on oltava. Teini-ikäisenä pääsi sentään joskus edes kaupungille pakoon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Isäni joi viikonloppuisin ja vaikka hän ei ollut väkivaltainen, olin erittäin ahdistunut hänen ollessaan humalassa. Minusta hän oli tuolloin vastenmielinen, pelottava ja tyhmä - ei turvallinen ja mukava aikuinen.

Myöskään hän ei tehnyt meidän lasten kanssa mitään ollessaan humalassa, oli vain ja makasi sohvalla.

Äitimmekin passivoitui isän ollessa humalassa, ja teki vain hiljaa kotitöitä. Kodissamme oli ahdistava ja ikävä tunnelma.

Melkoinen perhehelvetti siis.

En koskaan ota lasteni läsnäollessa kuin ruoan kanssa lasin tai kaksi viiniä, tai korkeintaan kaksi saunaolutta. He kuitenkin ovat nähneet, että meillä käytetään alkoholia normaalisti ja järkevästi, muttei vedetä kännejä. Kun tulee vieraita, tarjotaan hieman viiniä jne.

En tekisi mistään hinnasta lapsilleni mitään niin ikävää, että viettäisin aikaa heidän seurassaan humalassa.

Minua NIIN vituttaa, että joka ikinen viikonloppu tuhannet lapset joutuvat tuon kodeissaan kokemaan. Tekisi mieli tilsiä kaikki juoppovanhemmat! Vanhemmuuteen pitäisi laittaa jonkunlainen alkeiskoulutus, johon kuuluisi mm. tämä alkoholinkäytön perusopetus. Jos koulutukseen ei suostu, lapset lähtisivät parempiin perheisiin.

Ja näin aikuisena olen ollut äidilleni katkera, kun hän ei jättänyt juoppoa isääni. Muistan kuinka ahdistavaa oli lapsena, kun juoppo isä sääli itseään ja uhkaili jopa itsemurhalla.

toiset ottavat tuollaisen enemmän " itseensä" kuin toiset? Mä kyllä myönnän, että joskus -useinkin- olen juonut ihan humalaan silloin kun lapset on nukkumassa, ja just viime viikolla viimeksi 10-v tyttöni jutteli mulle illalla, että voi kun hänestä tulisi isona yhtä hyvä ja ihana äiti kuin minä olen. Hän siis puhui ihan vilpittömästi siitä, miten hyvä äiti olen. Enkä kyllä ole kertaakaan hänen nähnyt yöllä valvovan, vaan nukkuu ihan sikeästi. Ja lähes joka viikonloppu on jotain kaveria kinuamassa yökylään. Eli en kyllä usko että tuo on mitenkään häneen vaikuttanut, tosi iloinen ja onnellisen oloinen lapsi on. Ei tuo perustyytyväisyys voi mitenkään olla näyteltyä, sitä en ikinä usko.

Äiti ja isä olivat joka ikinen viikonloppu kännissä, aina. Ja se oli minusta aivan hirveää, peittelin vanhempieni juomista enkä koskaan kehdannut pyytää meille kavereita kylään. Häpesin vanhempieni ja itseni takia, ajattelin että meissä on jotain vikaa, kun vanhemmat juo?!



Olin todella masentunut, teini-ikäisenä en enää halunnutkaan tulla kotiin viikonloppuisin. Pysyin poissa. Muistan yhä kuinka usein lapsena istuin lähes aamuun asti korva kiinni seinässä ja toivoin äidin tai isän sammuvan... En voinut nukahtaa ennenkuin he olivat nukahtaneet. Itkin monesti pitkään ja jos isä korotti ääntään niin sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa, pelkäsin aivan älyttömästi heidän tappelevan.



Elämäni hirveimpiä kokemuksia, en voi ikinä unohtaa sitä pienen lapsen surua, tuskaa ja kyyneliä, niitä öiden valvomisia ja ääneen rukoilua, voi kuinka joku minut täältä pelastaisi... Lapselle yöt on pitkiä. Ja vanhempani varmaankin ajattelevat edelleen etteivät tehneet mitään pahaa, eivät kai voineet sitä tuskaa ymmärtää kun heidän vanhempansa eivät juoppoja olleet.

Ei siis mitään yhtä, kahta olutta vaan KÄNNIT. Seitsenvuotiaana tajusin, että he ovat humalassa ja siitä lähtien aloin inhoamaan viikonloppuja. Ei meillä lapsia pahoinpidelty tai mitään, tunsin vaan oloni epävarmaksi ja turvattomaksi sössöttävien ja ihmeellisyyksiä horisevien vanhempieni seurassa. Ihmettelivät vielä, miksen pyytänyt kavereita yökylään meille =P Aivan kuin olisin kehdannut pyytää meille yhtään ketään. Salasin vanhempieni juomista viimeiseen asti.



Miten ratkaisin asian? Vetäytymällä huoneeseeni joka pe ja la ilta ja istumalla siellä " paossa" . Sitten täytin 14 ja sen jälkeen häivyin himasta joka viikonloppuilta ennen kello kuutta, jolloin pullot aukesivat. Sama tahti siellä jatkuu edelleen ja siksipä en voi ajatella, että yöpyisimme lasten kanssa mökillä viikonloppuisin. En halua, että lapseni joutuvat katselemaan sitä soosaamista.

ja muutenkin sellainen, ettei lapseensa ole koskaan ollut aitoa yhteyttä. Mies ei edelleenkään ole kertonut, miten vastenmielistä isän juominen oli, mutta itse on täysi absolutisti, koska halveksii isäänsä niin paljon, eikä halua olla samanlainen itse.



Mies on sanonut vanhemmilleen, että meidän lasten aikana he eivät saa juoda ollenkaan alkoholia, mutta en usko, että he ymmärtävät ollenkaan yhteyttä miehen lapsuuteen. Mitään pahoittelua ei ainakaan ole kuulunut.

Vierailija:

Lainaus:


Ilmeisesti sinulla ei ole tapana huudella ja kompastella niin, että lapsi pelkäisi sinua, vaikka olisitkin yöllä hieman kännissä?




Ja olisivatkin saaneet olla vain kännissä, mutta illan mittaan alkoivat tappelemaan, veri lensi ja kiljunnat ja avunpyynnöt täyttivät asuntomme kun isä antoi vähän " opetusta" äidillemme.



Aina sai pelätä, Carillopullot jääkaapin ovessa kertoivat, että tänään pitää taas pelätä. Miksi eivät vain juoneet ja pitäneet hauskaa, miksi piti tapella ja antaa meidän lasten pelätä?



Itse juomme myös mieheni kanssa silloin tällöin viikonloppuisin viiniä, KOSKAAN emme tappele humalassa (saati muutenkaan) ja aina toinen kunnossa. Silloin kun juon viiniä, kuuntelen rauhallista musiikkia, istuen tietokoneella, ei örvellystä. Me myös keskustelemme mieheni kanssa siittä sun tästä, todella mukavaa aikaa. Lapset eivät ole koskaan nähneet meitä humalassa.

ja itse just tämän äidin puolelta kokeneena toivoisin, ettei kukaan lapsi joutuisi kestämään niitä piinaavan pitkiä jouluja, pääsiäisiä, vappuja ja juhannuksia. Vanhemmat, älkää tehkö sitä lapsillenne, uskokaa pois!

mun äiti teki mm. tällasia temppuja kännissä kun olin lapsi :

heräsin 5 - 6 vuotiaana meteliin kun kake randelin pauhas olkkarissa täysillä. äiti sielä makas lattialla alasti ja seurana oli joku vieras ukko ...

heräsin 8 vuotiaana, äitiä ei missään, valvoin yöllä neljään että se tuli baarista vieraan miehen kanssa ja eii muuta ku aamulla kouluun..

heräsin siihen että sattui kun äiti istui mun tukan päälle keskellä yötä ja komensi naapuriin..

näitä kuulkaa riittää ... lisäksi on koittanu tappaa ittensä pariin kertaan, lyöny ja potkinu ja onhan sitä kavereiden edessä aina saanu hävetä . nykyään enää säälin...

Täällä palstalla välillä hämärtyy mielikuva siitä mikä on normaalia ja tulee tosiaan kantaneeksi huonoa omaa tuntoa siitä, että juo 1-2 lasia viiniä lasten aikaan tai saunakaljan ja toisenkin.



En pysty kuvittelemaan meille tilannetta jollaisia omat viikonloppusi lapsena ovat olleet.



Hienoa että olet pystynyt ainakin omalta osaltasi perinteen katkaisemaan ja voimia asian kanssa elämiseen.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat