Sivut

Kommentit (71)

Olin aika pettynyt, kun oma poikani, oisko ollut 5v silloin, tuli naapurista aika huonovointisena ja kehui, kuinka synttäreillä oli saanut olla kolme kertaa pöydässä... ilmeisesti mitään kontrollia syömiseen ei ainakaan näillä synttäreillä ollut. Joku nyt sanoo, että itse olet huonosti lapsesi kasvattanut, mutta vika on siinä, että ei pienet lapset osaa ja muista aina käyttäytyä siten kun on kotona sanottu. Minun mielestä on niin, että jos alle kouluikäisiä kutsutaan juhliin ilman vanhempia, kutsujen järjestäjä ottaa lapset vastuulleen. Ja kyllä kai siihen kuuluu sekin, että hiukan katsotaan, ettei kukaan aivan oksennnukseen asti syö. Oikeasti pidin tätä aivan itsestäänselvyytenä ennen näitä juhlia. Koululaisilta voi odottaa, että osaavat "käyttäytyä", mutta ei pieniltä. Tässä yhteiskunnassa lapset joutuvat itsenäistymään aivan liian pienenä, tämä on juuri sitä myös.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

kuin kytätä pöydän vierellä että kuinka paljon synttärivieraat syövät. Meillä laitetaan herkut pöytään ja jokainen voi syödä niin paljon kuin haluaa, en laske enkä mittaa. Eikä kukaan lapsi taatusti syö yksin kaikkea, oli laiha tai lihava.

Kummipoikani on juuri tuollainen. Istuu aina aikuisten kanssa kahvipöydässä ja vain ahmii, kunnes käsketään lopettamaan. Poika 6v. ja painoa 37kg. Vanhempien mielestä ei syytä huoleen. Joten en minäkään jaksa murehtia toisten ongelmia!

Tosin meidän nuppunen on geneettisesti kiinalainen, mutta kyllä tuo lapsi tosi kukkakeppi on :) Ei kuitenkaan ole neuvolassa huolestuttu, sillä tosiaan ruokahalu on hyvä ja tyttö on terve.



t. 6

Voihan olla keskimääräisesti toisin, mutta minun tuttavapiirissäni on niin, ei sille voi mitään, vaikka se sinua näyttää kiukuttavan.



Ja tosiaan se ahminen synttäreillä on ihan normaalia, oli laiha tai lihava. Sen sijaan perusruokailutottumuksiin pitää kiinnittää huomiota, sehän on selvä ja varmasti terveydenhoitaja ohjaa asiassa, oli sitten liikaa tai liian vähän painoa. Ne hoitaa koulun terveydenhoitaja, ei av-mamma







17

Lapsihan on pelkkää luuta ja nahkaa!!! Herää. Kannattaa tutkia mikä on alipainon taustalla, ettei ole vaan mikään vakava sairaus.



Meillä meinaan on 3v tyttö, 100 cm ja painaa 12.5 kg, ja on neuvolan käyrillä alakäyrällä painon suhteen. Teidän 5 v on sairaalloisen laiha:(

vanhempien välinen asia, eli on oikeastaan aika turha soitella. Terveydenhoitajia sitoo vaitiolovelvollisuus. Lapselle on varmasti ravitsemusneuvontaa annettu.



Oma lapsi ei ole lihava, mutta tiedän terveydenhuollon käytännöstä melko lailla.



Ja minusta kauhea haloo nostettu. Eiköhän jokainen ole joskus ahminut, oli minkäpainoinen vain.



Lasten lihavuus on ongelma, nyky-yhteiskunnan uusi ongelma, kun on autot, joilla kuskataan, pussit ovat megakokoa, aika vietetään pleikkarin ja tietsikan kanssa, ei liikuta, käydään mäkkäreissä ja heseissä jne. Monen tekijän summa. Ja toisaalla taas ongelmat, joissa lapsi ei saa ruokaa liki lainkaan. Kultainen keskitie tässäkin asiassa paras. Eli terveellistä ruokaa, joskus herkkuja, paaaaaljon liikuntaa :)

nälkiintyminen. Molemmat, kuitenkin vain lasten lihavuudesta puhutaan? Miksi? Moni lapsi myös Suomessa on nälkiintynyt, useimmat huostaanotetut ovat pitkään nähneet nälkää. Miksi tästä ei puhuta samassa mittakaavassa?



Normaalipainoinen äiti(sosionomi) jolla normaalipainoinen lapsi.



Ja ot, ahminut olen aina kuin hölmö, kun ruokaa näen, siitä huomauttelee koko suku. Huono tapa, tiedän.

Minä olen ahminut aina, lapsesta aikuisuuteen ja olen hoikka ollut aina ja normaali koti, jossa tapakasvatus ja ruokailutottumukset. Vieläkin minun lempinimi on ahmatti :D ei siinä ole mitään ihmeellistä, jos ahmii. Jotkut on "possuja" sen suhteen, jotkut nirsoja.

vaikea ylipaino yksillä synttäreillä synny, ei siihen mielestäni tarvitse puuttua, eiköhän sellainen ole tiedossa vanhemmillakin. Tietysti synttäreillä voi rajoittaa syömisen johonkin aikaan ja kerätä herkut sitten pois pöydästä, kun alkaa leikkien vuoro. Tietysti, jos joku vaan syö ja syö ja ei nouse pöydästä kehoituksesta huolimatta, tilanne on aika outo... Antaisin syödä, voi hyvin olla, että kotona ei saa herkkuja ylipainon takia ja yksistä juhlista asia ei ole kiinni, ruokailutottumusten opetteleminen tapahtuu kotona arkena, ei kaverin synttäreillä.

Itse olin hyvin hämmästynyt, kun oman lapseni (6v) synttäreillä pari poikaa kahmi kulhosta lähes kaikki karkit ja muille jäi vain rippeet... Jos olisin tajunnut ajoissa, olisin sanonut, että ottavat pienemmän annoksen, kaikille pitää riittää. Minusta erittäin huonoa käytöstä kahmia lautanen kukkuroileen karkkeja, en ollut siihen ollenkaan varautunut enkä siksi osannut puuttua ajoissa. Ja joo, oli meillä karkkeja lisääkin kaapissa, kaikki saivat, mutta meni vähän maku hommasta näiden "kahmijoiden" vuoksi. Ja ne lempparikarkit loppuivat... Minusta on kummallista, että ahmimista pidetään normaalina synttäreillä. Toki herkkuja saa syödä, sehän on tarkoituskin, mutta voisihan jonkinlaisia tapojakin noudattaa. Eli otetaan lisää kun muutkin ovat saaneet ja entiset on syöty.



Itse kyllä "ajan pois pöydästä", jos joku meinaa sinne koko kutsujen ajaksi majoittua. Ja meillä on varmasti tarpeeksi kaikille syötävää, herkkuja ja ruokaisampaakin :) Tietysti täytyy olla hienovarainen, eihän ketään saa nolata eikä mieltä pahoittaa. Mutta reippaasti voi sanoa vaikka "Nyt kaikki tulkaa tähän leikkiin, tule sinäkin XX tähän mukaan". Ja tarvittaessa vaikka kädestä pitäen ohjaa leikkiin... Eiköhän tuo useimmiten tepsi.

paljon kuin annetaan. Olen vähentänyt meillä herkkuja ja sokeria radikaalisti - en toisten synttäreitten takia vaan siksi, ettei lapseni joutuisi "sokerivuoristorataan". Siitä saattaa seurata diabetesta ja muuta mukavaa.



Ei kai suursyömärivieraille voi tehdä muuta kuin ottaa jossain vaiheessa tarjoilut pois pöydästä. Juhlaherkuttelu ei kuitenkaan ketään lihota vaan arkiherkuttelu.

En muista millä numeroilla, mutta mielestäni nimenomaan pöytätapojen varjolla voi asiaan puuttua. Terveydestä huolehtiminen kuuluu vanhemmille, ja lapsia kuitenkin tarkkaillaan neuvolassa ja koulussa, joten ihan hyvin voi olla että herkkuja on rajoitettu kotona. Kukapa uskaltaisi sitä muuta ruokaa rajoittaa lapseltaan vaikka tälle liian hyvin maistuisikin. Ja juhlissa herkuttelun rajoittaminen tuskin auttaa paino-ongelmaan. Mielestäni on kyllä aika vaarallista nimenomaan mennä lapselle vihjaamaan, ettei hän saisi syödä, koska on lihava. Ainakaan ulkopuolisten. Sillä kai niitä syömishäiriöitä saadaan aikaan. Mielestäni siis juhlien emäntä, oli kuinka huolissaan lapsesta tahansa, ei saa rajoittaa muuten kuin pöytätapojen varjolla. Ja kun on leikin vuoro, tarjottavat pois. Terveisin aina laiha hotkiva äiti, jolla laihat ei hotkivat lapset.

Ja yllätys, että syynä on ylipaino... Kuitenkin jotkut Suomen lapsista ei saa ruokaa lainkaan tai hyvin harvoin(Iltasanomien lastensuojeluraportti, aliravitut lapset söivät wc-paperia, kun ei ollut ruokaa) Mutta ei siihen viitsi puuttua, on hienompaa solvata lihavia. Ja tiedän, että lihavuus on oikea ongelma, siitä ei ole kyse. Ehkäpä tyttö saa jo ravitsemusneuvontaa esim. neuvolassa? Monesti, kun lapsenpyöreys alkaa häviämään kun tulee ikää lisää, alkaa hoikistumaan, kun tulee pituutta lisää. Eli tälläkin lapsella voi olla hoikka nuoruus edessä. Kokemukseni mukaan kaikki hoikat ystäväni lapsuudesta= nykyisin lihavia ja pullerot lapsena=aikuisena hoikkia.



Itse lapsuudessa mässäsin eniten vieraista, minulla oli karkkipäivä ja mäyssäsin innolla herkkuja, kaksin käsin, äitini sitä aina nauroi. Ja ollut lapsena hoikka...Samoin aikuisena minulla hoikka ystävä, joka syö aina, ahmii ja rakastaa ruokaa. On "läpipasko", eli hoikka ja ei lihoa.

jo terveyttä uhkaavasta ylipainosta. En ole siis läskifriikki, kun en huolestu omista ylikiloistani tai sen lapsen äidin, jolla on niitä sentään noin 20 kg....



ap

Jotkut ahmivat, ja jotkut eivät. Ja ei liity painoon millään. Muistan lapsuudestani, joka ei saanut koskaan herkkuja, muuten iloinen ja onnellinen. Kutsuilla sitten ahmi tosi paljon ja ei tehnyt muuta kuin notkui pöydän ääressä. Tyttö ei ollut lihava.



Uskon, että tytöllä on tiukka karkkipäivä(ap:n tapaus) ja siksi ahmi herkkuja ja oli surullinenkin, koska pian herkut loppuisivat ja siksi ahmi niitä niin kiihkeästi, ikäänkuin varastoon.



Itse olin pulska lapsena, mutta kutsuilla en ahminut(en kehdannut) koska olin pullukka. Muuten oikein onnellinen, vaikkakin pulska. Teininä hoikistuin.



Tokaluokkalaisella en usko olevan syömishäriötä, ne tulevat myöhemmin ja silloinkin anoreksian muodossa useimmiten, anoreksia viittaa tunne-elämän häiriöön(kropan rankaisu nälkiinnyttämisellä) Ei toki aina.



Lihavuus on "vain" liikkumattomuutta ja liikaa herkkuja tässä ap:n tapauksessa, uskon minä.





Sosionomi(en muista numeroani)

Lasten nälkiintyminen ei ole tavallisten perheiden ongelma, kuten ylipaino on. ON ihan turhanpäiväistä puhua täällä lasten nälkiintymisestä, kun se on moniongelmaisten perheiden ongelma, jotka tuskin täällä surffaa, ja vaikka surffaisikin, heillä tuskin on kykyä muuttaa tekemisiään.





Lainaus:

nälkiintyminen. Molemmat, kuitenkin vain lasten lihavuudesta puhutaan? Miksi? Moni lapsi myös Suomessa on nälkiintynyt, useimmat huostaanotetut ovat pitkään nähneet nälkää. Miksi tästä ei puhuta samassa mittakaavassa?



Normaalipainoinen äiti(sosionomi) jolla normaalipainoinen lapsi.



Ja ot, ahminut olen aina kuin hölmö, kun ruokaa näen, siitä huomauttelee koko suku. Huono tapa, tiedän.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat