Sivut

Kommentit (135)

Tottahan vosin tehdä halpaa keittoa, jota saisi syödä vaikka kuinka, jos etukäteen tämän tietäisin.

Mutta ajattelen raaka-aineita ostaessa, että ne riittävät meidän perheelle kahdeksi päiväksi. Juuri tuohon jonkun mainitsemaan lasagnelevyt riittävät juuri omalle perheelle -tyyliin.

Käyn kaupassa kaksi kertaa viikossa, eikä ole kiva kun ruoka ja maidot lopuukin suunniteltua aikaisemmin ylimääräisen vieraan takia.



Ja jos lapsi sanoo itse, että hänellä on kauhea nälkä kun ei ole syönyt mitään ja hän on meillä tosiaan 15.30-18.30, niin tuntuu julmalta olla antamatta hänelle. Ja asuu sen verran kaukana, että vanhemmat haluavat kuljettaa autolla.



Mutta tuo yksi lasi maitoa, sitten vettä on jo hyvä neuvo. Ja jos tosiaan tietäisin tarpeeksi ajoissa tekisin sellaista ruokaa, jossa ylimääräinrn vieras ei näy.

-ap

Minä en usein saanut ruokaa kavereilla. Olin sitten nälässä, tosin ihan kiltisti, ei olisi tullut mieleenkään alkaa valittamaan asiasta.



Joku tuossa valitti että helppohan yhden lapsen vanhempien...no, minusta kukaan ei pakota perhettä hankkimaan viittä lasta ja sitten itkemään kun rahat eivät riitä. Minulle ja miehelleni yksi lapsi oli myös taloudellinen päätös, sillä minulla on krooninen sairaus joka häiritsee työssäkäyntiä selkeästi ja voikin olla että tulomme tippuvat lähiaikoina puoleen nykyisistä. On typerää tehdä lapsia jossei ole varaa heihin ja pitäisi laskelmoida että rahat riittävät myös silloin kun työtä ei ole tms.



No, asiaan. Tarjoan lapsen kavereille ruokaa mutta juju on siinä että en päästä meille ihan joka päivä kylään- näin syntyy vastavuoroisuutta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

kuin suurin osa vastaajista. Minulle ei nimittäin tulisi mieleenikään ajatella,että lapsien kavereille tulisi tarjota ruokaa. Ainakin soittaisin ehdottomasti vanhemmille ja kysyisin, että onko se ok. En itsekään haluaisi,että omille lapsille tarjottaisiin ruokaa kysymättä meiltä lupaa. Pari kertaa meillä kävi niin, että lapsi tuli ruoka-aikaan kotiin ja kävikin ilmi,että oli jo syönyt kaverilla. Olin aika äimistynyt. Nyt olen lapsille sanonut, että muilla ei syödä ilman lupaa. Ruokailusta pitää sopia aina erikseen lapsen huoltajien kanssa. Hyviin käytöstapoihin kuuluu mielestäni pidemmistä kyläilyissä sovittaessa,että kutsuva osapuoli tarjoaa ruokailumahdollisuutta. Mutta ehdotus tehdään aina vanhemmille ei lapsille.

mutta nyt mietin, miten ottaisin puheeksi, ettei meidän Jenni tykkää perunoista. Voinko vaatia, että kaverin äiti keittää pastaa lapselleni?

Meillä oli just esiteinipoika isänsä kanssa kylässä. Grillailtiin ulkona hampurilaisia. Tuo poika söi 4 isoa hampurilaista! Mieheni ja pojan isä saivat ahdettua vain 2/mies :). Eli kyllä kasvava poika, yksikin, saattaa tehdä aikasen loven ruokavarastoihin. Poika söi siis 2 aikuisen miehen annoksen! Hoikka poika vielä kaiken lisäksi.



Katsoivat jalkapallomatsia ja söivät vielä myöhemmin sitten jäljelle jääneet hampurilaiset iltapalaksi. Jos tuota ruokamäärää ajattelee, niin siinä olis ollut medän perheelle 3 päivän sapuskat :) Meillä on 2 lasta, 4- ja 6-vuotiaat.

Miksi lapsi on teillä niin kauan? Onko hoidossa.



Minä tekisin ruokaa vain yhden annoksen verran, kuten jokaiselle 4 lihapullaa tai kolme kalapuikkoa ja sitten ei ole mitä ottaa lisää. Tai sitten tekisin sellaista ruokaa missä esim vain parisataa grammaa lihaa ja kastiketta litran joten ihan sama vaikka ottaisi isää.

Ehkäpä muutenkin tarjoisin jotain halpaa ruokaa, jos pelkään sen tekevät oven kukkaroon.

Lapsille voi ensimmäisen asin antaa maitoa ja seuraaat lasit vettä.

Ja kyllä, saat määrätä teillä.



Minä en tarjoa naapurin lapsille mitään. Saavat odottaa lastenhuoneessa kun omat ovat syömässä ja saavat mennä kotiin syömään jos on nälkä. Ainoastaan erikoispäivinä tarjoan syötävää kuten lettu/vohvelikesteillä, laskiaisena pullia jne.

Tämän linjan otin kun esikoisen aikaan syötin luokka- ja pihakavereita, mutta omani ei saanut koskaan muilla mitään.

joskus ottavat, joskus eivät. Tosin jos joskus ruokaa on tehty oikeasti vain oman perheen tarpeisiin, niin sanon vieraille, että tällä kertaa ei riitä ruokaa tarjottavaksi, mutta jos haluatte niin ottakaa leipää (näin siis voi käydä jos en ruokaa suunnitellessani ole tiennyt vieraista), en koe sitäkään mitenkään nolona.



Jos omat kylässä niin yleensä tulevat syöneenä kotiin.



Kyllä meidän perheessä myös 80-luvulla tarjottiin vieraille ruoka ja kaverin luona syötiin jos ruoka-aikaan kyläiltiin. Ihan ihmetytti, jos jonkun kotona ei ruokaa tarjottu (harvinaista).

koulun jälkeen. Olen tämän seudun ainoa äiti kotona lasten kanssa. Kahden esikoisen koulukaverit tulisivat laumana meille syömään jos alkaisin siihen.

Alussa olin naivi ja annoin parin kaverin tulla koulun jälkeen ja tarjosin välipalaa. Mutta sana levisi ja kohta minulla olisi ollut yksityinen iltapäiväkerho hoidossa. Pari limppua ja 4 litraa maitoa olisi hurahtanut ja jogurttia ja hedelmiä isot määrät.



Lisäksi pari mukulaa rutisi, että eikö meillä ole parempaa. He eivät ole tällaiseen tottuneet.



Nykyään saa tulla vasta illemmalla ja ruokaa ei tipu.

kyllä meillä on ihan samat säännöt kaikille lapsille, omille ja muille. tämä on vuosien aikana opittu meillä tavaksi, eivätkälapset yhtään pane vastaan.

ruokaa saa kyllä, mutta ei pelkkiä lihapulia tms rusinat pullista meiningillä

(toivottavasti numerot oikein). Kun teillä ei yhtään tunnu kukkarossa, niin eikö se tunnu edes ajassa tai käsissä kun raahaatte kauppakasseja, tämä ylimääräinen ruoka? Ettekö käy töissä, vai millä ajalla sitä ruokaa laitatte? Minä ainakin katson, että vaikka minulla ei ole aikaa ja rahaa laittaa 100 ylimääräistä ruoka-annosta kuukaudessa, niin silti minulla on ihan taitoja toimia vanhempana, kokemustakin siitä jo parikymmentä vuotta.

jos ovat käymässä. Olen tottunut tekemään ruokaa runsaasti ja sitä onneksi riittää kaikille nälkäisille.

Koskaan en ole laskenut ruokamenoja, enkä taida laskea (saattaisin kauhistua).

Vierailija

Itselläni, kolmen lapsen rättiväsyneenä äitinä, joka yksin hoitaa kaikki kodin sisäpuolella tapahtuvat asiat, niin asiaan vaikuttaa se, että haluan ruoan riittävät seuraavallekin päivälle. Lisäksi jatkuvat lisäruokittavat tuovat lisää tiskiä. En vaan jaksa.

Asia on eri niissä perheissä, jossa on vaan yksi/kaksi lasta PLUS osallistuva isä.

Pakko ollut laittaa rajat yöpymisille ja syömisille, kuolen muuten rasitukseen. Eli: päivälapsivieraat saavat halutessaan voileivän ja maitoa, yövieraat tuovat liinavaatteet ja pyyhkeet tullessaan. En jaksa yksin pitää hotellia liki kymmenelle ihmiselle, kun on tuo työurakin mulla.

klimppikeittoa

Näen silmissäni lapsuuden aikaisen tilanteen, jossa isoisäni tuli töistä kotiin ja söi aina vaihtelevia keittoja.  Sattui naapurin poika usein samaan aikaan olemaan meillä ja poika jähmettyi aina tuijottamaan keittoa lusikoivaa isoisääni. Tämä toistui monta kertaa viikossa. Jäi askarruttamaan mieltäni, millä ajatuksella naapurin poika tuijotti? Se ei koskaan selvinnyt, en kehdannut kysyä.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat