Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Mitä olette mieltä, kun tuttavaperheen lapset ovat jatkuvasti hoidossa isovanhemmilla? Minusta vanhemmuus on perheessä pahasti hukassa. Miksi mummoista ja vaareista tehdään äitejä ja isiä? Leikki-ikäisillä lapsilla on päivähoitopaikat. Sinne he "ehtivät" harvoin, kun ovat mummolassa viikolla hoidossa 2-4 päivää ja yötä. Lähes joka viikonloppuna lapset ovat isovanhempien mukana kesämökillä. Vanhemmat ovat viikonloput vapaalla ja kahdestaan kotona, eivät mukana mökillä.



Lomilla mummolahoito kestää jopa parikin viikkoa putkeen. Vanhemmat eivät ota lapsiaan mukaan viikonloppureissuille tai lomamatkoille.



Millainen perusturva lapsille kehittyy? Minusta on outoa, että nuorten, terveiden ja jaksavien vanhempien lapset ovat lähes aina isovanhempien hoidossa, satunnaisesti päivähoidossa. Äidin ja isän kanssa he ovat erittäin harvoin. Lapset pitävät mummoa "äitinään" ja vaaria "isänään". Lapset pyytävät asioita, esim. ruokaa ja juotavaa, mummoltaan, ei äidiltään.

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

Onneksi lapsilla on isovanhemmat! Kuulostaa siltä että äidillä ja isällä on vanhemmuus hukassa, mutta sitä ei kukaan ulkopuolinen pysty muuttamaan. Sitten voivat katsoa peiliin myöhemmin, kun ei omat lapset pidä heitä tärkeinä vaan elämän tärkeimpiä ihmisiä ovatkin isovanhemmat. Vanhemmat tuossa menettävät eniten.



Se on mielestäni kyllä hyvä asia, ettei lapsien välttämättä tarvitse joka päivä mennä päiväkotiin. Jos olisi mahdollista, toivoisin että oma lapsenikin voisi viettää enemmän aikaa isovanhempiensa luona päiväkodin sijaan...

Vierailija

On hienoa että isovanhemmat haluavat ja ottavat lapsenlapsiaan kylään. Omat ovat viikoittain kylässä mummolla ja papalla, ihan heidän pyynnöstään EI HOIDOSSA!!!

Tuovat kuulemma elämään hienoa sisältöä ja touhua/säpinää antaa iloa elämään, nuorentaa.

Itse he soittavat ja pyytävät saada tulla hakemaan lapsia. Ei niistä mitään äitejä/isiä tehdä kyllä lapset vanhempansa tietää.

Eikä meidän vanhemmuus missään hukassa ole, voimme nautia toisistamme mieheni kanssa ja tehdä kotityöt pois alta kun kotiäiti olen, kun lapset kotona ehtiin leikkiä,pelata, urheilla ja touhuta 100% heidän kanssa.

Kyllä kyläpaikka on 110% parempi kuin päiväkoti, sinne en lapsiani veisi. Ja Eipä ne päiväkotiin vievät vanhemmat lapsistaan paljon tiedäkkään näkevät aamulla n.2h,illalla n.3h hereillä lapsiaan.

Huomaanko ehkä kateutta jos teidän lapset ei voi olla isovanhempien luona.

Lapsille mummola on suuri elämän rikkaus annnetaan niiden nauttia siitä vapaasti kun voivat, pian lapset kasvaa ja ne lähtevät esikouluun ja vapaat vähenee.

Vierailija

Vanhemmuus on todellakin hukassa, jos lapset asuvat mummoloissa yötäpäivää joka viikko. Ja jos lapset asuvat lähes joka viikonlopun kesämökillä isovanhempien kanssa, vanhempien ollessa kotona. Ihmettelen, miksi äidit ja isät eivät vietä aikaansa pienten lastensa kanssa? Perusturvallisuus kehittyy ensijaisesti suhteessa äitiin ja isään. Vanhemmilla on vanhemman rooli, hoito- ja kasvatusvastuu. Lapsia ei saa sysätä isovanhempien vastuulle.



Minusta "kyläily" tarkoittaa muutamaa tuntia kylässä ja joskus. Ei monen päivän ja viikon jatkuvia yökyläilyjä. Kotiäiti voi tehdä kotityöt = ruoanlaitto, siivous, pyykinpesut jne. mainiosti lasten kanssa. Kotityöt voi jakaa puolison kanssa. Osan kotitöistä voi tehdä aamulla lasten nukkuessa. Lelujen keräämistä ja tavaroiden paikoilleen laittoa opetetaan pienille lapsille. Niin, missä lapset oppivat kodin töitä, jos kotona ei olla ja tehdä töitä yhdessä?

Vierailija

En tiedä kuinka tarkkaan ja oikein keskustelun avaaja pystyy oikeasti laskemaan kuinka paljon ko perheen lapset viettävät aikaansa isovanhemmilla.



Joka tapauksessa järjestelmä on hyvä, jos isovanhemmat ymmärtävät tuossa tilanteessa tavanomaista suuremman vastuun kasvattajina. Parempi paikka mummolla on alle kouluikäiselle lapselle kuin päiväkoti.

Vierailija

Ulkopuolisen on tietysti vaikea tietää tilannet, miksi lapset ovat paljon isovanhemmilla. Mutta minunkaan mielestä ei ole "normaalia", että lapset viettävät noin paljon aikaa isovanhemmilla. On hienoa, että isovanhemmat osallistuvat lapsien elämään, mutta kasvatusvastuu pitäisi olla vanhemmilla.



Itse olen todella läheltä seurannut perheessämme (minä+sisarukseni+vanhempani+lapsemme) millaista on, kun vanhemmat eivät syystä tai toisesta viitsi olla lastensa kanssa ja lapset viedään joka viikonloppu ja viikollakin isovanhemmille hoitoon. Olen asiasta keskustellut isovanhempien kanssa ja tiedän, että he eivät pidä järjestyä normaalina. Asiaa ei kutenkaan ole ikinä otettu puheeksi vanhempien kanssa, koska perheessämme on aina ollut "puhumaton kulttuuri". Tiedän kyllä että asia pitäisi puhua läpi. Isovanhemmat ovat tosi väsyneitä, kun ovat itsekin työelämässä. Vanhemmat taas kertovat meille olevan isovanhempien velvollisuus hoitaa lapsia.



Enitenhän tuossa tilanteessa kärsii lapset. Toinen luuli 1-vuotiaana mummoa äidiksi jne. Joka sekin jo kertoo, että jotain on hommassa pielessä.

Vierailija

Ei ole hyvä, jos lapset ovat mummoloissa hoidossa lähes jatkuvasti. Jopa imeväisikäisiä vauvoja viedään yöhoitoon, jotta vanhempi saa juhlia. Leikki-ikäiset ovat mummolassa tämän tästä. Vapaapäivinä lapset viedään mummoille, samoin päivähoidon ja koulujen lomilla. Kesällä lapsi saattaa olla 3-4 viikon jakson isovanhemmilla. Outoa on sekin, että lapset ovat lähes kaikki viikonloput isovanhempien hoidossa ja vanhemmat kotona.



Eniten kärsii lapsi, joka on heittopussina kodin ja mummoloiden välillä. Äidit ja isät käyttävät isovanhempia hyväksi. Vetoamalla, että "isovanhempien kuuluu hoitaa lapsenlapsia". Hoitoa puolustellaan, "lapsille on hyväksi viettää paljon aikaa mummojen ja vaarien kanssa".



Miten lapsen ja vanhemman välinen kiintymys ja perusturvallisuus kehittyy, jos äiti ja isä hoitavat häntä harvoin? Miksi vastuu lapsista jätetään isovanhemmille? Joissakin perheissä syynä on vanhemman runsas, jatkuva alkoholinkäyttö tai mielenterveysongelmat. Osa perheistä on selviä lastensuojelutapauksia. Usein syynä on silkka uusavuttomuus. Vanhemmuuteen ei olla kypsiä, ei osata hoitaa omia lapsia ja kotia. Alkeellisen kotiruoan laittaminen tuottaa tuskaa. On helppoa, kun mummot hoitavat lapset, hössöttävät ja passaavat kaiken valmiiksi. Samalla he tekevät karhunpalveluksen vanhemmuudelle.

Vierailija

Minä olen aina ollut mummon tyttö. Vanhempani olivat aika nuoria, äiti alle 20 ja isä vähän yli, kun synnyin. He opiskelivat itselleen ammatit , tekivät kahta työtä, säästivät omistusasutoa varten. tekivät lisää lapsia ja rakensivat sitten itse omakotitalon. Me lapset vietimme paljon aikaa isovanhempiemme luona, jotka onneksi asuivat samalla paikkakunnalla. Minulla ja veljelläni oli jopa paikat yksityisessä päiväkodissa isovanhempieni kodin lähellä. Mummon kanssa me sinne kävelimme klo 9 tumpun sisällä muutama markka, jolla päiväkotipäivä maksettiin. Mummo haki meidät 1-2 aikaan takaisin kotiin. Kouluaikoina matkustimme paljon mummon kanssa sukuloimassa ja ulkomaillakin.



Kun vanhempamme alkoivat rakentaa omakotitaloa muutimme mummolan rintamamiestalon yläkertaan. Tuolta kahden vuoden jaksolta en juuri muista vanhempiani. Silti ne olivat onnellisia vuosia. Mummo herättti meidän lapset aamuisin rauhallisesti. Aina oli hyvää aamupuuroa ja koulupäivän jälkeen mummo odotti valmin välipalan kanssa. Kun täytin 10, sain alkaa juoda kahvia aamuisin. Samalla sain uusia velvollisuuksia, kuten pikkuveljieni sängyn petaamisen. Nuo olivat lapsuuteni kultaisia vuosia. En muista kaivanneeni vanhempiani. Ja kyllä hekin viettivät kanssamme aikaa. Ainakin muistan joskus nukkuneeni heidän välissään ja isä kävi meidän lasten kanssa uimahallissa.



Isovanhempani ja erityisesti isoäitini oli hyvä kasvattaja. Hän ei sallinut huonoa käytöstä, eikä liikaa laiskottelua, mutta vastapainoksi hän myös helli ja leilli meitä lapsia. Mielestäni oli hienoa, että isovanhempani hoitivat minua lapsena. Meillä oli isoäitini kanssa niin läheiset välit, että kävin tapaamassa häntä joka viikko vielä opiskeluaikanani. Kun hän kuoli, istuin sairaalassa hänen vieressään ja näin kun hän otti viimeiset henkäyksensä. Pidin silloin noin kuukauden tauon työstä ja opinnoista, jotta pystyin olemaan hänen luonaan mahdollisimman paljon.



Nyt vanhempani hoitavat paljon minun poikaani. Ei yhtä paljon kuin oma isoäitini hoiti minua, mutta tiedän että he hoitavat poikaani kun minulla joskus on menoja. Ja muutenkin. Poikani on nyt 11-vuotias ja hän sopii vanhempieni kanssa tapaamisia myös kysymättä minulta etukäteen. Isäni käy poikani kanssa uimassa, hiihtaämässä, elokuvissa ja teatterissa. Äitini kanssa he esimerkiksi leipovat paljon. Poikani muutamaa kesää lukuunottamatta myös ollut vanhempien kanssa mökillä 1-2 viikkoa, kun kesälomani ei vielä ole alkanut.



Jos minusta tulee isoäiti, haluan viettää paljon aikaa lapsenlapsieni kanssa.



Kiitos kaikille ihanille isovanhemmille! Teitä tarvitaan ja teitä rakastetaan PALJON =-)

Vierailija

"Tuolta kahden vuoden jaksolta en juuri muista vanhempiani." "En muista kaivanneeni vanhempiani."



Minusta ei ole tervettä, että lapsi ei muista aikuisena omia vanhempiaan. Enkä todellakaan halua, että OMAT LAPSENI eivät aikuisena muista äitiä ja isää, ainoastaan isovanhemmat! Minusta ei ole tervettä, että lapsi ei ikävöi ja kaipaa lainkaan omia vanhempiaan. Vaan pitää mummolaa kotinaan, isoäitiä äitinään ja isoisää isänään. Sairasta!!!



Normaali, terve lapsi ikävöi vanhempiaan, jos on heistä erossa. Jos äiti menee töihin, terve lapsi reagoi eroon äidistään itkulla, kiukuttelulla ja ikävöinnillä. Jos lapsi ei ollenkaan ikävöi vanhempiaan, jotain on suhteessa pahasti pielessä. Ilmeisesti lapsi ei ole kiintynyt vanhempiinsa. Joko kokee heidät turvattomina ja pelottavina. Tai vanhempi on liikaa pois lapsen luota. Aina töissä, harrastamassa, matkoilla tai juhlimassa. Lapsen perusturvallisuus kehittyy kotona, äidin ja isän kanssa.



Olisi kiva tietää, vieläkö kirjoittajan vanhemmat tekisivät samat hoitoratkaisut, kuin nuorina parikymppisinä? Epäilen. Minusta on väärin omia lapsia kohtaan, että isovanhemmista tehdään lapsille "vanhemmat". Eli lapset tuupataan isovanhempien vastuulle, ikään kuin sijaisperheeseen hoitoon. Entä antaisiko kirjoittaja oman lapsensa isovanhemmille hoidetttavaksi ja kasvatettavaksi?



Muutaman tunnin kyläily mummoloissa on tarpeeksi alle kouluikäisille. Vauvat ja leikki-ikäiset eivät yökyläilyjä ilman vanhempiaan tarvitse.

Vierailija

Mutta isovanhemmat voi olla hyviä kasvattajia ja lapsen pelastus silloin kun omista vanhemmista ei syystä tai toisesta ole hoitamaan omia lapsiaan ns normaalisti.



Itse olen myös mummojen kasvattama. Äiti oli yksinhuoltaja, joka teki tosi paljon töitä että olisimme selvinneet edes joten kuten. Kun ajattelen lapsuusvuosiani, en muista kärsineeni siitä, että omat vanhemmat eivät juurikaan olleet mukana siinä arjessa vaan hoivaajana oli mummo.



Elämä on joskus ärimmäisen epäoikeudenmukaista ja Suomessa on paljon lapsia, kellä ei ole edes niitä hyviä isovanhempia huolehtimassa. Isovanhemmat kuitenkin yleensä rakastavat lasta kuin omaansa. Samaa ei voi välttämättä sanoa sijaisperheiden tai lastenkotien kasvattajista.



Tietenkään ei ole oikein, että isovanhemmat joutuvat kasvatusvastuuseen ja toki ideaalitilanteessa vanhemmat hoitavat omat lapsensa, mutta elämä ei ole aina ideaalia eikä kaikki ole ihan niin mustavalkoista kuin ehkä ulkopuolisista saattaa näyttää.

Vierailija

Lapsensa mummoloissa hoidattavat äidit ja isät ovat joko 1)Laiskoja, 2)Mukavuudenhaluisia, 3)Uusavuttomia, 4) Epäkypsiä vanhemmuuteen, 5)Päihdeongelmaisia tai 6)Mielenterveysongelmista kärsiviä.



Mikä on se syy, miksi lapset ovat isovanhemmilla hoidossa lähes 24/7? Arkena, viikonloppuna, juhlapyhinä, kesälomilla? Miksi äiti ja isä eivät vietä aikaa omien lastensa kanssa? Voiko töitä tehdä vähemmän, lapset kun ovat pieniä vain vähän aikaa? Suomessa on mahdollisuus hoitovapaaseen, vuorotteluvapaaseen, osa-aikatyöhön ja lyhennettyyn työaikaan. Voiko ylitöistä kieltäytyä? Voiko omia harrastuksia vähentää? Voiko omaa matkustelua vähentää? Syyt, jotka muka "pakottavat" hoidattamaan lapset mummoilla, ovat pelkkiä tekosyitä!

Vierailija

Kirjoitin aikaisemmin oman perheeni mallista, jossa kaikki sukupolvet puhaltavat yhteen hiileen. Minun mielestäni lapsen perusturvallisuus on kohdallaan, kun hän ei huuda hoitoon jätettäessä äidin perään, vaan luottaa että äiti palaa takaisin. Varsinkin kun omat isovanhemmat hoitavat lapsenlapsiaan, on lapsen luottamus heihin merkki siitä, että asiat ovat lapsen kannalta hyvin.



Olen hyvin kiintynyt sekä vanhempiini, että minua hoitaneisiin isovanhempiini, erityisesti isoäitiin. "Ihmettelen suuresti" -kirjoittajan vertaus sijaisperheeseen on rienaamista. Ehkä hänellä ei ole lämmintä. syvän rakkauden sisältävää suhdetta omiin isovanhempiinsa. Muutaman tunnin kyläilyillä suhde isovanhempiin jää etäiseksi. Näin minulle kävi toisten isovanhempieni kanssa. Tietenkin pidin heistä ja tiesin olevani heillekin tärkeä.



Ja kyllä, oma lapseni on ollut paljon vanhemmillani. Esimerkiksi kesä- ja joululomilla lapsellani on kokoajan läheinen turvallinen ihminen kanssaan. Pidämme vanhempieni kanssa kesälomat eri aikoihin, jotta he voivat hoitaa lastani. Joululomilla sama juttu. Pienet lapset saavat näin pitkän loman päiväkodista ja koululaisilla on luotettava aikuinen lähellä. Itse matkustelin vielä teini-ikäisenäkin isovanhempien kanssa ja vietin pitkiä aikoja heidän kanssaan mökillä.



Kun eri sukupolvet huolehtivat toisistaan resurssiensa mukaan, kaikki ovat onnellisempia. Esimerkiksi isovanhempani halusivat asua loppuun asti omassa talossaan. Se oli mahdollista, koska heidän lapsensa ja me lastenlapset autoimme heitä yhdessä. Yksi hoiti pankki-ja omaisuusiat, toiset kävivät kaupassa, siivosivat, tekivät ruokaa, antoivat lääkkeet, ulkoiluttivat, tekivät pihatyöt ja jäivät yöksi kun oli tarpeen. Jokainen teki jotakin, enkä koskaan kuullut kenenkään valittavan. Päinvastoin, meillä oli kivaa.



Meidän suvussamme ei ole yksinäisiä ihmisiä, ei ainakaan lapsia - ei edes yksinäisiä vanhuksia.

Vierailija

Ihailtavaa yhteisöllisyyttä, joka toimiessaan rikastuttaa kaikkien elämää. Kun systeemi ei toimi, kuten valitettavan usein on, ei ole yhtä kivaa.



Minustakin lapsen kasvatuksen vastuu on vanhemmilla, mutta aina syystä tai toisesta vanhemmilla ei riitä voimat tai resurssit vastuun kantamiseen. Aivan kuten aikaisemmin on todettu. Silloin on ihanteellista jos isovanhemmat pystyvät auttamaan. Eikä kukaan meistä voi tietää sairastuuko joskus, mielenterveyden ongelmiin tai vaikka syöpään....



Ja silti olen yhä sitä mieltä, että vanhempien kuuluu huolehtia lapsistaan, mutta kaikki saatamme tarvita joskus apua.

Vierailija

Tätä olen miettinyt itsekkin, täällä sama juttu Mummun ja Papan kanssa viikonloput( lasten isä kylläkin paikalla) Koska asuvat erillään. Lapset äiti tuo kysymättä edes, että sopiiko meille:( syyslomat, hiihtolomat ja jouluviikot myös täällä mummulassa. Herää kysymys, mitä äiti tekee, arvata kai saattaa, on sekin omin silmin tullut nähtyä. Lapsia ei pitäs käyttää "pelinappuloina".. vanhanpana se tulee esille jossain vaiheessa. Täytyy sanoa vaan että säälittää nämä lapset !! Monesti olen kuulut lapsien suusta äiti kun jotain mummulta kysyvät. Mihin tämä maailma on menossa. tottakai lapset piristävät ja tuo iloa ja heistä on mukava tulla. On tehty leikkimökki ym... mutta kohtuus se kaikessa silti pitäs olla. Aivan automaattisesti sitä on alkanut pitää omina lapsina.Mutta enää ei olla nuoria niinkuin silloin kun omat lapset oli pieniä, ei tahdo jaksaa samalla tavalla. Tänä päivänä tämä näkyy olevan aika yleistä toimintaa. sitä vain joskus väsyy väkisin. Lapsia rakastava mummu:)))

Santtu vaari

Terve teille!

Meidän molemmat pojat ovat olleet  3 - 6 vuotiaina jopa viikon jaksoja isovanhempiensa luona.

Välillä niin että toinen oli isän ja toinen äidin vanhempien luona.

Nyt he ovat noin 40 vuotiaita, toiselle kolme poikaa ja toisella kaksi tyttöä.

Ihan tavallisia veronmaksajia ja heidän lapsensa ovat meillä eri pituisia jaksoja.

Just nyt 5 vuotias tyttö siskoineen ( 3,5 v) ovat päättäneet etteivät haluakaan sunnuntaina kotiin, vaan

jatkavat aikaansa meillä!

No ymmärrän (70,5 v ikää) että me ehdimme ja haluamme olla heidän kanssaan koko ajan ja ehdimme leikkimään ja harrastamaan ja tarjoamme erilaista ruokaa kuin päiväkodissa tai kotona illalla.

Pitää nähdä nämä asiat pidemmällä perspektiivillä, jotta hyödyt ja haitat näkee paremmin.

Tietysti jokainen isoisä tai isoäiti ei ehdi/jaksa/pysty, jostain syystä voi olla saatavilla!!

Mutta jos on, niin kyllä siitä kaikki osapuolet, varsinkin lastenlapset saavat jotain taustaa

ja kokemusta tulevalle elämälleen!!!

Kaikkea hyvää kaikille osapuolille tässä viestiketjussa!

5 lastenlapsen vaari Kemiönsaarelta

Vierailija

Mutta kuuluuko pienen, alle vuoden ikäisenkin nähdä vanhempiaan lähinnä vain nukkumaan mennessä ja herätessä?

Kaiken muun ajan on päiväkodissa ja illat isovanhemmilla + lähes tulkoon kaikki viikonloput. Eli lapsi käy vain nukkumassa kotonaan.

Näin siis lähipiirissäni. Onneksi lapsella on hyvät isovanhemmat, mutta vähän mietityttää lapsen vanhempien tekemiset. Ja heillä syynä taitaa olla vaan se,että "pitää" tehdä paljon töitä( ja laiskotuttaa). Ovat olevinaan niin hyviä vanhempia, mutta valitettavasti koko suku taitaa ihmetellä sitä menoa, mutta ei kukaan uskalla sanoa asiasta heille.

Miten tällainen vaikuttaa lapsen kehitykseen? Vai riittääkö, että lapsi saa hyvät välit ja huolenpitoa isovanhemmiltaan?

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat